torstai 19. marraskuuta 2009

Epäonnen tallireissu

Lähdimme tänään tavalliseen tapaan tallille hoitamaan Nikke-ponia; Yoda, Ruu ja minä. Normaalien alkuhässäköiden jälkeen otin Nikken ja lähdin peltoa kohti. Huusin koiria ja huomasin niiden tulevan kentän suunnalta, suunnistaen toisen laitumen läpi. Huomasin ensimmäisen ongelman tulevan vastaan, kun koirat juoksivat (tai lähinnä Ruu) hurjaa vauhtia minua ja Nikkeä kohti. Sille pellolle, jossa me olimme pääsi joko kiertämällä pienesti sivummalta tai tulemalla suoraan kohti...tosin tämä suorin reitti kulki ojan kautta..

Vastoinkäyminen nro1 kohtasi Ruun, kun se juoksi suoraa päätä ojaan ja molskahti sinne uppeluksiin. Hetken se siellä räpiköi kyljellään (kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään jättioja) ja olin jo aikeissa lähteä pelastusretkelle, kun se kuitenkin kampesi itsensä rannalle vettä valuvana.

Hetkeä myöhemmin palasimme pellolta ja kävimme vielä kääntymässä toisella polulla. Sanan mukaisesti kääntymässä ja se käännöshän sitten koituikin kohtaloksemme. Epäonnekas vastoinkäyminen nro2 kohtasi, niin ikään Ruun, kun käännyimme polulta takaisin tallia kohti. Koirat jäivät taaksemme (siis minun ja Nikken) ja olin juuri aikeissa päästää ne edellemme, kun kuulin pikkukoiran huutoa ja kääntyessäni katsomaan, Ruuhan se siellä pyöri Nikken takajaloissa :( Hirveä parku ja vasemmalle takajalalle ei varannut painoa lainkaan. Voi itku!

Noh, ei auttanut muuta kuin soittaa heti eläinlääkäriin ja onneksemme meidät otettiin vastaan jo heti vajaan tunnin kuluttua. Ruuta tutkittiin ja se todella aristi takapäätään. Otettiin röntgenkuvia ja ultrattiin vatsaa, lopulta ei kuitenkaan, onneksi löytynyt mitään murtumia tai muita vammoja. Huh! Mutta, vähän niin kuin vahingossa röntgenkuvissa näkyi Ruun vatsassa kourallinen kiviä tai hiekkaa :S Tätä ongelmaa nyt sitten hoidellaan jalkojen lisäksi lähipäivinä ja maanantaina mennään tämän asian tiimoilta uusintakuvaukseen.

Ruu on iltaan mennessä palautunut reippaaksi pikkupennuksi (tosin se on saanut kipulääkettä) ja sillä olisi haluja päästä leikkimään isosiskonsa kanssa. Lääkärin määräyksestä pari päivää pitää ottaa rauhallisesti, jonka vuoksi Yodaa ja Ruuta ei varmaankaan voi laskea samaan tilaan. Pienin erikoisjärjestelyin eiköhän tästä selvitä! Onneksi ei käynyt pahemmin ja nyt on ehdottomasti oltava itse tarkempi, jottei sama pääse toistumaan. Seuraavalla kerralla ei ehkä ole yhtä paljon onnea matkassa... <3

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Super-Yoda !

Tänään oli kääpiöagility. Mulla oli hiukan väsynyt olo ja ajatus, että mitähän tästäkin nyt sitten tulee... Meillä oli kaksi radanpätkää, joissa harjoiteltiin erilaisia ohjausjuttuja. Radat oli pituudeltaan 9-10 estettä, joten jo ihan hyvän mittaisiakin.

Noh, päätin yrittää mennä mahdollisimman pitkään ilman nameja. Aloitin riehuttamalla lelulla (nakkisukka ;)) ja Yoda oli ihan innoissaan. Eka rata päästiin hyvin renkaalle asti, josta hyppäsi väärästä välistä. Ei hätää, ei olla paljoa harjoiteltu, joten ei osaa vielä hakea oikeaa koloa. Uusi yritys ja nyt meni hyvin. Kepit päästiin läpi, vaikka meikäläinen unohti, että olin suunnitellut meneväni etuperin, enkä peruuttamalla... Noh, tekevälle sattuu :) Toisella radalla oli ensin hiukan hankaluutta mun ohjaamisen kanssa (ylläri). Mutta lopulta sekin meni ja tokalla kierroksella taidettiin jo tehdä koko rata ilman ongelmia, jee!

Yoda oli Super <3 Se oli niin taitava ja vauhdikas ja innokas ja palkkautui hyvin lelulla. Olin (ja olen edelleen) niin onnellinen ja tyytyväinen tämänpäiväiseen. Kovasti odottelen jo seuraavaa kertaa...

Suurin murhe mulla on (taas) se, etten meinaa ite muistaa, mihin suuntaan rata jatkui ja mistä välistä piti mennä, mihin kääntyä, miten päin jne... Ärsyttävää! Tuntuu siltä, että pitäisi vaan juoksennella itekseen siellä tuhat kertaa ilman koiraa, jotta alkaisi oppia sitä liikkumista radalla... Koira on super, ohjaaja ei :)

torstai 5. marraskuuta 2009

Sisarrakkautta


On ne vaan niin maailman parhaat isosisko ja pikkusisko <3