Ihanaa Joulunaikaa !

"Sydämessä pienessäkin asuu joulun taika. Pysähdy siis sinäkin, nyt on juhlan aika."

"...Joulu maistuu piparilta tai namuselta tai mantelilta..." 

Rauhallista Joulua ja Onnea Uuteen Vuoteen 2014 !

Heja Suomi, terapiakoira keikkupeppu ja koska meillä on joulu

Heh, koska tämä blogin päivittäminen on ollut vähän laiskanpuoleista, kirjoitetaan nyt yhellä kertaa vähän useammasta aiheesta.

Tänään, itsenäisyyspäivänä, ollaan koirien kanssa vietetty laatuaikaa tyttöjen kesken, kun J suuntasi työreissuun ruotsinmaalle. Aamulla herättiin jo aikaisin herätyskellon soittoon, sillä olin ilmoittanut Ruun kahteen starttiin Ojankoon. Yöllä oli satanut lunta ja aamullakin satoi yhä jotain (räntää?). Motarilla sai mennä rauhassa ja Ojankoon johtavalla hiekkatiellä olikin jo joku heti aamutuimaan päätynyt autoineen pusikkoon. Oltiin riittävissä ajoin paikalla ja ilmoittautumisen jälkeen lenkkeiltiin ja sitten menin odottelemaan radan alkamista. Koska kisat käytiin kahdella radalla, näytti siltä, että seuraava rata päästäisiin aloittamaan kutakuinkin heti edellisen loputtua. Vaan toisin kävi :) Tuomari ihan vähäsen joutui/halusi muunnella rataa ennen kuin se oli kilpailuvalmis...

No sitten niistä radoista. Mainittakoon heti alkuun, että Ruu pieni keikkupeppu se on vaan niin mainio agilitykaveri. Se on niin tohkeissaan päästessään yksin (ilman Yodaa) mun kanssa halliin, se tapittaa ruskeilla nappisilmillään, heiluttaa häntäänsä taukoamatta ja on kaikenkaikkiaan ihan maailman sympaattisin agilityeläin. Sille riittää ihmisen huomio palkaksi tai se, että se saa vähän pusutella tai että sitä rapsuttelee hännäntyvestä. Se on vaan aika rento tyyppi! No itse radoistakin se selviytyi tänään mallikelpoisesti. Taitaa olla aika ylentää Ruu apukoulusta eskariin? Eka rata oli hyppäri. Jouheva, suoraviivainen, ei ihmeellisiä kommervenkkejä. Meni kaikenkaikkiaan hyvin, parissa kohtaa en itse ollut ihan ajantasalla ohjauksen kanssa. Nolla jollain parin kolmen sekunnin ihanneajan alituksella. Sija taisi olla 12 noin viidenkymmenen koiran joukossa. Toka rata oli agilityrata. Ei siinäkään ihmeitä. Yksi valssi valui väärään suuntaan, josta meinasi seurata putken väärään päähän ohjautuminen. Kiltti koirani reagoi paniikkikarjaisuun, joka vähän itseä kyllä alkoin hymyilyttää (siis se, että mokasin ja sit pelastin huutamalla...voi koiraparka) ja näinpä päästiin nollalla maaliin, vain muutaman sadasosan ihanneajan alituksella. Mut sehän riitti! Sija taisi olla 14 myöskin noin viidenkymmenen koiran joukossa. Nyt Mannisella on viisi nollaa SM-kisoja varten, mukaanlukien tuplanolla. Olipa hyvänmielen kisat kerrassaan! Ihana terapiakoirani Ruu keikkupeppu.

Syksy on ollut töiden osalta taas työntäyteinen eikä ihan kevyt, johtuen viimeisten viikkojen joka viikonloppuisista tapahtumista (kisat, leiri jne.). Nyt vielä pari viikkoa ois jäljellä, tiiviisti painetaan yhä. Sitten ansaitusti reilun viikon joululoma, se jos mikä tulee kyllä niin tarpeeseen. Tänä vuonna vietetään joulua täällä meillä kotona ja me saamme tänne sekä mun että J:n perheet kyläilemään. Samaan aikaan on sellainen olo, ettei malttaisi odottaa ja toisaalta taas tää odotus on just ihan parasta. Se Joulu vilahtaa vaan joka vuosi niin nopsaan ohi...

Today I'm thankful of my Dogs

Ihminen tarvitsee koiran,

joka on kuin ihmisen mieli,

joka ymmärtää sanoitta,

joka lukee ajatukset,

joka on kotona eikä karkaa.

Koira ansaitsee ihmisen,

jolla on vähän koiran mieli,

joka ymmärtää sanoitta,

joka lukee ajatukset,

joka on kotona eikä karkaa.

Tarvitsen koirani mielen

unohtaakseni pahat,

muistaakseni hyvät,

pysyäkseni uteliaana,

oppiakseni olemaan koirani paras ystävä.

Sinäkin tarvitset koiran

tervehtiäksesi tuttusi

tunnin eron jälkeen

kuin olisitte kumpikin

valovuoden myöhässä

kierrettyänne maailman.

Tarvitsen minäkin koiran,

joka tuhansia vuosia

on ollut ihmisen lähellä,

muuttunut itsekin moneksi,

nähnyt ihmisensä viat

luikkimatta silti tiehensä.

Mihin minä koiriani tarvitsen?

En vartioimaan rikkauksia,

en pelottelemaan rosvoja

vaan paimentamaan ajatuksiani,

jotka nukkuvat koiranunta

ahomansikkaisella niityllä

Elämän iloja - onnen murusia

Oppia ikä kaikki - vuoden välitilinpäätös...

Radio Suomipopin aamulypsy lopettaa jokaisen viikon yhteen tiettyyn kappaleeseen ja sitä edeltävään samansisältöiseen viimeiseen spiikkiin. Jos et tiedä mistä puhun - kuuntele ensi perjantaina vähän ennen aamukymmentä, niin tiedät :)

Tälle vuodelle asetin itselleni tavoitteen hidastaa hiukan kiirettä sekä oppia ja opiskella eri elämän osa-alueilla. Puolet kuluvasta vuodesta on aikalailla eletty ja nopeaan on mennyt... Kuitenkin! On myös kuin ihmeen kaupalla sellainen olo, että vähän on sitä kuuluisaa kiirettä hillitty. On laitettu elämänarvoja vähän järjestykseen, on (yritetty) tehdä arkipäiviin uudenlaista aikataulutusta ja etsitty muutenkin elämään niitä asioita, joista nauttii. Olen myös oppinut nauttimaan arkisista asioista; niistä ihanista kiireettömistä metsälenkeistä koirien kanssa, rauhallisista ilman kelloa tehdyistä tallireissuista, kesäillan lämmöstä, parvekkeella istuskelusta, lukemisesta, hitaista aamuista, aamujumpasta, viikonloppuillan saunasta, auringonpaisteesta... Välillä lipsuu kaahotuksen puolelle, mutta kun on päässyt oikeaan suuntaan ja sinne tavoittelee määrätietoisesti, voi ehkä oppia tämän uuden elämäntyylin pikkuhiljaa. Ajankäytön hallinta on vaikeaa!

Olen paljonkin miettinyt sitä, mikä mulle elämässä on tärkeää ja mitä tulevaisuudessa haluan. Kaikkeen ei edes ole täysin selkeää vastausta, jotkin asiat sotivat toisiaan vastaan ja joissakin asioissa tuntuu vain olevan ihan tajuttoman vaikeaa tehdä se viimeinen ratkaiseva päätös. Liekö jokin kolmenkympin kriisi, kun ensi vuonnahan sekin rajapyykki tulee sitten saavutettua... Kääk!

Yhdestä asiasta haluaisin vielä oppia eroon - meinaan netin suurkulutuksesta. Mulla kuluu ihan liiaksi aikaa yhä netissä erilaisilla sivuilla pyöriessä ja usein illat menee myöhään just tämän takia. Nyt kokeiluun tulee netitön ilta viikossa :) Kokonaisen päivän viettäminenhän työn vuoksi on vaikeaa, sillä netissä on sähköpostin lisäksi työhän liittyviä ohjelmia ja tiedostoja, joita tarvitsee tai tulee käytettyä säännöllisesti. Aloitetaan siis siitä illasta - saas nähä miten käy!

Mitä tulee koiraharrastukseen ja niiden kisakumppaneiden arvostamiseen, on se noussut ihan uusiin mittasuhteisiin. Oivalsin tossa kesällä, ettei ne tittelit ja saavutukset tai saavuttamatta jättämiset tee meistä parempaa tai huonompaa. Kunnianhimoisena oli vaikea niellä se tosiasia ja saahan sen eteen yhä tehdä töitä. Agilityradoilla nautinto koiran kanssa menemisestä on kyllä noussut uusiin ulottuvuuksiin ja silläkin saralla on hidastettu - ei tosin toivottavasti vauhdissa vaan siinä määrässä. Panostus on siirtynyt ennemmin laatuun ja ensimmäinen ihan aito agilitytön kuukausikin on kohta vietetty (myönnettäköön, että yksi treeni Yodalle piti ottaa - mut se meni sen oppimisen piikkiin kun kyseessä oli Elinan treeni). Kai se pelko näiden koirien menettämisestäkin on hiipinyt mieleen, vaikka eihän nämä vielä vanhoja ole, muttein nyt enää ihan pentujakaan. Kyllä sitä kuormitusta on tullut mietittyä ja myös sitä, mikä on minkäkin arvoista. Tänä vuonna en ole tainnut Yodan kanssa MM-karsintoja lukuunottamatta kisata yhtenäkään päivänä kahta starttia enempää. Välillä mentiin jopa yhtäkin. Tähän on ollut paljolti syynä Yodan jumiin menevä kroppa. Eilen Ruu kävi silmätarkissa ja sillä todettiin lievä kaihi. Todellisuus iski ja se raapii sydäntä. Ei voi kun toivoa, että sillä on näkökykyä jäljellä vielä vuosia. Agilityä se voi harrastaa niin kauan, kun silmät toimii, toivottavasti siinäkin meillä on vielä yhteistä aikaa. Ei voi kun nauttia jokaisesta kentällä vietetystä hetkestä sen kanssa - koskaan ei tiedä mikä kerta jääkin sitten viimeiseksi...

Jos jotain vielä toivoisin enemmän, niin läheistensä kanssa olisi ihanaa viettää enemmän aikaa. Tämän innoittamana on kaikenlaiset uudet (vai uusvanhat) unelmatkin kaivettu (vain puolitosissaan?) esiin. En tiedä olenko koskaan elämässäni riittävän rohkea tekemään mitään todella rohkeaa, mutta ainakin uskallan haaveilla ja unelmoida siitä. Kuka tietää, ehkä jonakin päivänä elän vielä unelmaani?

Kuvat: Jukka Pätynen, julkaistu luvan kanssa.

Agilityeläimet kisaamassa :)

Kuvat Sirpa Saari, TSAU:n kisoista 11.8.2013.

Yodan kanssa viime kisat ovat olleet tuloksellisimpia kuin Ruun kanssa :)

Yoda nappasi TSAU:lla nollavoiton KV-radalta, joka oikeutti myös caciagiin.

Ruulla oli tekemisen meininkiä, mutta hyllyiksi ne kuitenkin sitten meni.

Tänään käytiin Ylöjärvellä. Yoda luottokoira teki kaikilta kolmelta radalta nollan.

Ruukin pääsi ko tuloksiin käsiksi, kun se teki kahdelta radalta vitosen (pienelle yliajalla). Molemmat vitoset tuli kielloista (juoksi esteen ohi). Kolmannella radalla ampaisi putken väärään päähän, hups!

Kuka riemun löytää, sen pitäköön

...kumpi voittaa; historia vai tulevaisuus...

Yodan ensimmäiset agility MM-karsinnat on käyty. Viime viikonlopun vietimme Seinäjoella kyseisten kisojen merkeissä. Reissuun lähdettiin kahdestaan Y:n kanssa perjantaina hyvissä ajoin. Käytiin perille päästyä lenkillä ja katsastamassa kisapaikka, sekä samalla ilmoittautumassa itse kisaan. Lauantaina aamulla minit aloitti klo 8:30, joten ruokailun kautta ajoissa nukkumaan ja valmistautumaan tulevaan kisapäivään.

Lauantain eka rata oli hyppäri. Yoda teki siitä ihan kivan ja melko sujuvan nollan, jolla takasi paikan sunnuntaipäivälle :-) Seuraava rata oli agilityrata, jolta myös teimme nollan. Kärkikoira oli kuitenkin tehnyt todella kovan ajan, jonka seurauksena meidän suoritus meni yliaikaiseksi. Sunnuntaihin suunnattiin hyvillä mielin jatkoon päässeiden 44 koirakon joukossa. Syömään ja nukkumaan taas ajoissa.

Sunnuntaille oli luvassa kolme rataa, agility - hyppy - agility. Yoda oli kiltti koira ja suoriutui kaikilta radoilta nollalla, vaikka itse en ehkä niin hyvin joka radalla selvinnyt ;-) Kaiken kaikkiaan koko viikonlopun radat olivat profiileiltaan tosi kivoja ja niitä oli kiva mennä. Fiilis oli hyvä ja meno rennohkoa, joskin videolta voi nähdä kehityskohteet... Siispä vähän lepoa ja huoltoa, jonka jälkeen treenejä ja seuraavia haasteita kohti :-)

Onnea kaikille maajoukkueeseen valituille!!! Kiitos Anskulle ja Tarulle viikonlopusta! :)

Yodan ratavideot näkyy alla. Sunnuntain aamurata jäi kuvaamatta, kameran ollessa hukassa :-)
Kiitos kuvaajille!!!

Rata 1
Rata 2
Rata 4
Finaalirata 5

Vielä on lomaa jäljellä...

Kesäloma on hyvässä vauhdissa ja loman makuun on päästy paremmin kuin hyvin. On ihanaa, kun ei oo kiire mihinkään :)
Ja onneksi vielä on lomaa jäljellä!

JIIHAA!!!

Yodasta löytyi kuvia SM-kisan joukkueradalta. Kaikki alla olevat kuvat on ottanut Tanja Nummelin.

"Ohjeita kartturi!"

Se nyt vaan on niin rakas pikkukoira *sydän*

Hörökorvan aamuaksa...

...Sujui niiiiin hyvin!!!

Ruun aamuaksailut sujui tänään niin hyvin, ettei paremmasta väliä! En voi vieläkään uskoa, miten hienoja kontakteja se teki. En tiennyt, että mun pikku-Ruu voi juosta Aan niin vikkelään :) Olin kyllä yhtä hymyä ja vieläkin hymyilyttää, jes! Huomenna on huoltopäivä ja molemmat koirat pääsee hierottavaksi. Sitten otetaan iisisti ja valmistaudutaan viikonlopun Agirotuun, johon siis lähden vain Ruun kanssa Yodan juoksun vuoksi.

Ihanaa alkavaa viikkoa, toivotaan paljon aurinkoa :)

"Maailma on minun, maailma on sinun, maailma on tehty meitä varten, jokainen tänne jonkun jäljen jättää..."

Eilen oli lapinloman viimeinen kokonainen päivä. Päivä olikin kuuma, ehkä kuumin kaikista ja lenkille lähtöä lykättiin iltaan asti. Reitiksi valittiin Valtavaaran Huiputus, kilsoja kaikkinensa kertyi noin 10. Vitsi mä nautin noista maisemista, ihan parhautta!

Noin puolivälissä nousua jo. Tunturin päällä oleva tupa häämöttää edessä.

Ihana pieni järvi matkan varrella, tuntureiden lomassa. Koirat pääsivät viilentymään tällä taukopaikalla.

Huipulla! Yoda kävi kurkistelemassa tuvan ikkunasta.

Näkymät huipulta - näitä ei kyllästy katselemaan.

Reippaat reissukoirat loppusuoralla!

Viikko meni taas niin nopsaan, vaikkakin päivät tuntui ilman kiirettä ja kelloa ihanan pitkiltä. Tykkään kyllä tosi paljon lomailla lapissa koirien kanssa, kun siellä pääsee tekemään niin ihania päiväretkiä, pieniä vaelluksia ja lenkkejä koirien kanssa. Ehkä ensi kesänä taas uudestaan!

Sä teet mun maailmastani kauniin...

Suomen luonto on kyllä kaunis. Ja lapin rauha parhautta.

"Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin..."

Rukalla on ehditty viettää kaksi päivää. Eilinen meni lähinnä matkasta toipuessa :) Tänään tehtiin retki makkaraa paistamaan, josta jatkoimme koirien kanssa lenkkeilemään tunturiin. Porojakin nähtiin siellä lenkillä runsaasti ja niistäkös koirat innostuu! Sää on tänään ollut pilvinen, mutta huomiselle on luvattu aurinkoa, jes!