Ekat kakkosen kisat...

...ovat takana! Aikamoinen shokki oli, kun tuomari Anne Saviojan rataa kentälle rakennettiin ja se siitä pikkuhiljaa alkoi hahmottua itselle. Siis mitä ihmettä! Ero oli huima niihin ykkösen ratoihin verrattuna... Ajattelin jo rataantutustumisessa heittäväni hanskat tiskiin ja lähteväni kotiin, eikä itkukaan kaukana ollut!

Eka rata oli agilityrata. Rataa kävellessäni ajattelin mielessäni, että tämä keppikohta on kyllä radan helpoin kohta (kepit on ollut meille vaikeat...). Just. Hyvä juttu. Rata oli täynnä kieputusta, koira kädessä kiinni suurinpiirtein koko ajan loppusuoraa lukuunottamatta (tai noh, oli siinäkin vikalle esteelle 90 asteen käännös, ettei nyt ihan loppu"suora" kuitenkaan ;)). Yoda kuitenkin kuuntelee hyvin ja kääntyy mukana, joten koirassa ei moittimista. Se epämiellyttävin tunne tuli ehkä siitä, ettei koko radan aikana ehtinyt muuta miettiä kuin että mihin sitä itse pitikään mennä, mihin kääntyä jne. Koiran kannustamista tai kehumista ei paljoa mun suusta kuulunut... Pöh! HYL saatiin siltä radalta, kun Yoda olis halunnut mennä A:lle sen sijaan että olis mennyt putkeen, joka oli A:n alla, kuten ois pitäny. Koira oli kuitenkin huippu, reipas, innokas ja kuuliainen!

Hyppyrata näytti hieman helpommalta tai sitten olin jo hiukan toipunut alkujärkytyksestä ;-) Siitä selvittiinkin oikein kivasti 5 virheellä. Yoda lukee mun ohjausta tosi tarkasti ja kun tyhmä ohjaaja meni jarruttamaan ja kääntämään seuraavalle esteelle liian aikaisin, niin viksu koira kääntyi pennin päällä ja tuli pituuden välistä ulos :-) Noh! Se oli kyllä oikien hyvä rata siitä huolimatta!

Nyt ois kauhee hinku jo taas päästä kisaamaan, mutta pitää kai vaan maltilla odotella niitä seuraavia - alkaa taas noi työt haittaamaan harrastamista...