Sunnuntaina oltiin äiskän ja isoliskon kanssa metsästämässä ja sit yhtäkkiä mun jalkaan sattui pipi. En mä sitä heti oikeen tajunnu, mutta illalla kutisi niin vietävästi ja tuli vähän kipuakin ja piti sitä sitten vähän jyrsiä sitä jalkaa. Äiti tutki mun koipea ja sit se teki jotain typeriä liemiä, jossa se sitä sitten huljutteli. Laittoi vielä sukan jalkaan yöksi - ihan kuin olisin muka ihminen! Sillä sukalla ei kyllä voinut kävellä yhtään, yritin sit potkia sitä kaikin voimin pois, mut tiukkaan oli äiti sen teipannut. Sit maanataina illalla se mun jalka halvaantui. Musta tuli kolmijalkainen. Ei sille voinu astua, onneks olen ihan hyvä kävelemään myös kolmella jalalla! Tiistaina äiti kiikutti mun rääkäliin. Ne tutki sitä jalkaa ja sitten pisti mua neulalla (se sattu!) ja sit mua alka nukuttamaan... Ne otti jotain valokuvia ja sit mä aloin taas herätä. Jotain kivoja karkkipastilleita ne lähetti kotiin mulle moneksi päiväksi mut tyhmintä on se, että nyt äiti luulee kai mua ihmisen sijaan lampuksi kun pisti mulle kotona sellasen lampunvarjostimen päähän. Mähän en siihen suostunut vaan revin sen heti pois, monta kertaa! Hahaa! Äitipä sitten keskellä yötä laittoi sen varjostimen tiukemmin mulle, oikein lenkkivaljaatkin sain - mä vihaan niitä muutenkin! Höh :( On niin noloo ja vaikeeta nukkua ja liikkua kun koko ajan törmää johonkin ja mahdotonta syödä eikä voi haistellakaan mitään! Ja kun kutiaa korvasta ni ei voi raapia sitä! Pah! No, kai se elämä lampunvarjostimenakin voi olla ihan ok. Kunhan noi ei vaan lähetä mua jonkun muun kotiin varjostamaan. Mun elämässä on tällä hetkellä paljon itkua ja pahaa mieltä.
T. Ruu
Ps. Mun jalka heräs henkiin siitä halvaannuksesta
