Hyvän mielen agitreenit :)
Eilen oli taas kääpiöpinseriagility. Tehtävänä oli "erikoisesteiden" (rengas, kepit, muuri...) harjoittelu ja toisessa tehtävässä harjoiteltiin takaaleikkausta. Yoda aloitti "erikoisesteistä" ja valkattiin harjoitteluun muuri ja rengas. Niissä oli KAT:n alkeiskurssilla hieman vaikeuksia, varsinkin renkaassa. Nyt ne meni molemmat oikein mallikkaasti! Tein niitä lähinnä kutsuhyppyinä, jotta varmistin sen tulevan yli. Otin myös kepit kertaalleen (meni hyvin! Jesjesjes!) ja vähän takaakiertoja ja pientä "vauhtiympyrää", jossa oli pari aitaa ja muuri. Yoda oli niin taitava <3
Sitten siirryimme takaaleikkaustehtävään jota teimme aluksi targetin avulla. Tehtävässä oli siis kaksi putkea peräkkäin ja niiden välissä piti tehdä takaaleikkaus. Targetin avulla mentiin alussa vain yhtä putkea ja sitten molempia. Alku oli hieman takkuista (siis, kun tehtiin jo koko tehtävää), kun Yoda ei ihan osaa irrota eteen. Lopussa kuitenkin (kun otettiin toinen kierros) alkoi sujua oikein mallikkaasti ja hyvällä vauhdilla. Yoda taisi muistaa mistä sitä namia saa... Lopuksi lisättiin vielä yksi aita putkien väliin, eikä sekään tuottanut ongelmaa :) Olipa hyvät treenit!! Jäi niin hyvä mieli :)
Mietin olinko itse erilainen kuin ennen. Ainakin yritin muistaa palkata kaikesta mahdollisesta. Lisäksi ajattelin, että ehkä tuo pikku-Ruulle kimittäminen ja iloisesti jutteleminen tässä viimepäivinä on jäänyt hieman päälle ja se ei varmasti ollut lainkaan huono asia :) Ja voisiko olla jotain myös siinä, että Yoda sai mun kanssa "omaa aikaa", ilman että pikkusisko on jakamassa huomiota. Ollaan kyllä yritetty muistaa, ettei kaikki huomio kotona mene Ruulle, mutta onhan se tilanne nyt eri, kuin ennen, kun on kaksi koiraa yhden sijasta. Siis Yodan kannalta. Kai?
Pikku-Ruullakin oli tänään ekat agitreenit; katsojan roolissa. Taisi olla rankkaa, kun pieni nukahti vallan kesken kaiken ja taisi nukkua suurimman osan ajasta ;) Ja sittenhän sitä energiaa riittikin, kun kotiin päästiin... Heh :)
torstai 22. lokakuuta 2009
maanantai 19. lokakuuta 2009
Ollaan kavereita jookos?
Eka yö on takana ja se meni uskomattoman hyvin!
Ruu pääsi Yodan viereen nukkumaan ja nukkuikin todella hyvin siihen nähden, että tämä oli hänen ensimmäinen yönsä uudessa kodissa ja että hän on vasta 8 viikkoa vanha. Kerran heräsin yöllä siihen, kun Ruu kömpi pedistä pois ja alkoi piipittää. Kutsuin sitä nimeltä ja ohjasin takaisin petiin, johon nukahti tyytyväisenä. Seuraavan kerran heräsin siihen, kun neiti tepasteli sänkymme alla :) Mahtoikohan käydä siellä vessassa?! Siinä koko yön saldo - saimme nukkua rauhassa, uskomatonta!
Yön aikana neiti olikin ladannut akkunsa täyteen ja heti aamusta alkoi mahdoton riiviöitseminen! Ollaan kiinni lahkeissa, sukissa, varpaissa, naruissa, johdoissa tai ylipäätään kaikessa mistä kiinni saa. Heti aamulla alkoi myös mahtavat vetoleikit Yodan kanssa - toinen kiinni toisessa päässä lelua ja toinen toisessa. Ruu päästeli jo kovin suuria (ja pelottavia) murina- ja haukkumisääniäkin leikin lomassa. Yoda on niin onnellisen näköinen kun joku leikkii hänen kanssaan :) Ja tämä vetoleikki on Yodan mielestä selvästi paras leikki - se on pitkin päivää juoksennellut Ruun ohi tämä kyseinen repimislelu suussaan... <3 Yoda on muutenkin ollut tänään vielä kauniimmin pennun kanssa kuin eilen. Se ei enää töki ja tuupi Ruuta niin paljon ja vetäytyy välillä omiin oloihinsa lepäilemään, vaikka Ruu olisi meidän kanssa.
Pikku-Ruu on tänään ollut jo taas enemmän "kotonaan" täällä, eikä näytä niin eksyneeltä kuin mitä eilen vielä näytti. Tokihan se piipittelee aika paljon ja varsinkin autoilu (ja ohi ajavat autot ulkona) oli jännää, taisi Joonas olla niin hurja kuski ;) Myös syöminen tuottaa vähän tuskaa vielä - toisinsanoen Yodan ruuat maistuisivat, mutta omat oikein eivät... Noh, eiköhän sekin tästä helpota. Onneksi neidillä on vararavintoa sen verran tällä hetkellä, ettei nyt ihan heti kuihdu kasaan... ;)
Tässä joitain kuvia lisää tältä ja eiliseltä... On ne mahtava parivaljakko jo nyt! Viimeistään tässä vaiheessa sen huomaa, että kyllä koiria pitää olla vähintään se kaksi...Eikös? ;)
... <3
Eka yö on takana ja se meni uskomattoman hyvin!
Ruu pääsi Yodan viereen nukkumaan ja nukkuikin todella hyvin siihen nähden, että tämä oli hänen ensimmäinen yönsä uudessa kodissa ja että hän on vasta 8 viikkoa vanha. Kerran heräsin yöllä siihen, kun Ruu kömpi pedistä pois ja alkoi piipittää. Kutsuin sitä nimeltä ja ohjasin takaisin petiin, johon nukahti tyytyväisenä. Seuraavan kerran heräsin siihen, kun neiti tepasteli sänkymme alla :) Mahtoikohan käydä siellä vessassa?! Siinä koko yön saldo - saimme nukkua rauhassa, uskomatonta!
Yön aikana neiti olikin ladannut akkunsa täyteen ja heti aamusta alkoi mahdoton riiviöitseminen! Ollaan kiinni lahkeissa, sukissa, varpaissa, naruissa, johdoissa tai ylipäätään kaikessa mistä kiinni saa. Heti aamulla alkoi myös mahtavat vetoleikit Yodan kanssa - toinen kiinni toisessa päässä lelua ja toinen toisessa. Ruu päästeli jo kovin suuria (ja pelottavia) murina- ja haukkumisääniäkin leikin lomassa. Yoda on niin onnellisen näköinen kun joku leikkii hänen kanssaan :) Ja tämä vetoleikki on Yodan mielestä selvästi paras leikki - se on pitkin päivää juoksennellut Ruun ohi tämä kyseinen repimislelu suussaan... <3 Yoda on muutenkin ollut tänään vielä kauniimmin pennun kanssa kuin eilen. Se ei enää töki ja tuupi Ruuta niin paljon ja vetäytyy välillä omiin oloihinsa lepäilemään, vaikka Ruu olisi meidän kanssa.
Pikku-Ruu on tänään ollut jo taas enemmän "kotonaan" täällä, eikä näytä niin eksyneeltä kuin mitä eilen vielä näytti. Tokihan se piipittelee aika paljon ja varsinkin autoilu (ja ohi ajavat autot ulkona) oli jännää, taisi Joonas olla niin hurja kuski ;) Myös syöminen tuottaa vähän tuskaa vielä - toisinsanoen Yodan ruuat maistuisivat, mutta omat oikein eivät... Noh, eiköhän sekin tästä helpota. Onneksi neidillä on vararavintoa sen verran tällä hetkellä, ettei nyt ihan heti kuihdu kasaan... ;)
Tässä joitain kuvia lisää tältä ja eiliseltä... On ne mahtava parivaljakko jo nyt! Viimeistään tässä vaiheessa sen huomaa, että kyllä koiria pitää olla vähintään se kaksi...Eikös? ;)
... <3
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Pikku-Ruu tuli taloon... <3
Nopea päivitys, kun koirat on unilla :)
Tänään oli se kauan odotettu suuri päivä, jolloin saimme vihdoin hakea Yodan pikkusisko-Ruun kotiin. Yoda pääsi mukaan reissuun ja pääsikin jo kasvattaja-Eijan luona tutustumaan pentuihin. Ensin pentuja hieman jännitti vieraan koiran tunkeutuminen heidän kotirauhansa keskelle ;) Ja katsoivat parhaaksi hakeutua suojaan ja turvaan sohvan alle. Kyllä ne siitä sitten hiljalleen rohkaistuivat ja tulivat esille ja lopulta leikkimäänkin Yodan kanssa. Yoda osasi olla pentujen kanssa paremmin, kuin mitä olin ajatellut. Hyvä! Katseltiin koirien touhuja ja juotiin teet kakun kera ennen kotiinlähtöä.
Automatkan ajaksi Ruu pääsi Joonaksen sylimatkustajaksi, Yoda oli boksissaan, kuten aina autoillessa. Ruu oli reipas pikkukoira, nyyhki hieman välillä, mutta rauhoittui nopeasti ja hieman torkkuikin. Kotona olikin hieman jännittävää, kun Yoda oli hiukkasen poliisina aluksi. Ruu oli selvästi uninen, muttei tehnyt pesää petiin, vaikka yritin sitä sille hieman tarjota. Lopulta hän löysi nukkumapaikan patterin alta, paljaalta lattialta. Siirsin Ruun tästä sänkyyn, johon Yoda tuli heti perässä ja molemmat kävivät nukkumaan samaan petiin <3 Näky oli uskomattoman suloinen ja olimme onnellisia, kun Yoda jo nyt suostui jakamaan petinsä pikku-Ruun kanssa <3 Laitan kuvia, kunhan saan ne kamerasta koneelle...
Ensi viikolla Ruu saattaa jo päästä mukaan Yodan harrastuksiin; katsotaan nyt miten hän kotiutuu. Alku on ainakin ollut hyvä. Ruu vaikuttaa oikein reippaalta pikkutytöltä ja heiluttelee häntäänsä ahkerasti :) Kohtahan nuo tuolta jo ehkä heräävät ja sitten taidetaankin tehdä pieni ulkoilureissu...
Nopea päivitys, kun koirat on unilla :)
Tänään oli se kauan odotettu suuri päivä, jolloin saimme vihdoin hakea Yodan pikkusisko-Ruun kotiin. Yoda pääsi mukaan reissuun ja pääsikin jo kasvattaja-Eijan luona tutustumaan pentuihin. Ensin pentuja hieman jännitti vieraan koiran tunkeutuminen heidän kotirauhansa keskelle ;) Ja katsoivat parhaaksi hakeutua suojaan ja turvaan sohvan alle. Kyllä ne siitä sitten hiljalleen rohkaistuivat ja tulivat esille ja lopulta leikkimäänkin Yodan kanssa. Yoda osasi olla pentujen kanssa paremmin, kuin mitä olin ajatellut. Hyvä! Katseltiin koirien touhuja ja juotiin teet kakun kera ennen kotiinlähtöä.
Automatkan ajaksi Ruu pääsi Joonaksen sylimatkustajaksi, Yoda oli boksissaan, kuten aina autoillessa. Ruu oli reipas pikkukoira, nyyhki hieman välillä, mutta rauhoittui nopeasti ja hieman torkkuikin. Kotona olikin hieman jännittävää, kun Yoda oli hiukkasen poliisina aluksi. Ruu oli selvästi uninen, muttei tehnyt pesää petiin, vaikka yritin sitä sille hieman tarjota. Lopulta hän löysi nukkumapaikan patterin alta, paljaalta lattialta. Siirsin Ruun tästä sänkyyn, johon Yoda tuli heti perässä ja molemmat kävivät nukkumaan samaan petiin <3 Näky oli uskomattoman suloinen ja olimme onnellisia, kun Yoda jo nyt suostui jakamaan petinsä pikku-Ruun kanssa <3 Laitan kuvia, kunhan saan ne kamerasta koneelle...
Ensi viikolla Ruu saattaa jo päästä mukaan Yodan harrastuksiin; katsotaan nyt miten hän kotiutuu. Alku on ainakin ollut hyvä. Ruu vaikuttaa oikein reippaalta pikkutytöltä ja heiluttelee häntäänsä ahkerasti :) Kohtahan nuo tuolta jo ehkä heräävät ja sitten taidetaankin tehdä pieni ulkoilureissu...
tiistai 6. lokakuuta 2009
Katastrofaalinen alkeiskurssin päätöskisa... :)
Tänään oli siis se kauan odotettu alkeiskurssin päätöskisa. Lähtötilanne oli hieman jännä; emme olleet tehneet kovinkaan pitkiä radanpätkiä, eikä niissä ollut koskaan ennen yhdistetty muutakuin hyppyjä ja putkia... Ja nyt radalla 14 estettä ja mukana puomi, kepit ja rengas.
Meidät arvottiin aloittamaan kisa ja hmm.. siitähän se sitten lähti. Yoda jäi lähtöön tosi hyvin, mutta toisena esteenä oli heti rengas, joka tuotti ensimmäiset ongelmat. Selviydyttiin parin uusintayrityksen (ja haistelureissun) jälkeen eteenpäin ja päästiin kepeille, jotka sujuikin yllättävän hyvin (meinasin ensin jättää ne tekemättä, kun ovat olleet vähän hankalat). Välissä tuli taas jotain epämääräistä sähellystä, mutta puomille asti kaikki vielä ok. Siitähän jostain se riemu sitten alkoi... En osaa sanoa, missä taas oli vika, mutta lopputulema oli se, että koirani haisteli maata ja vähät välitti käskyistäni ("EI" - "tänne", millään ei mitään vaikutusta). Jonka seurauksena jätin kaksi viimeistä estettä tekemättä, kun meni hermot siihen kissa ja hiiri -leikkiin. Kyllä harmitti, ei siksi, että rata meni mönkään vaan siksi, että jo hetken ajattelin kaiken sen Yodan kanssa tehdyn työn valuneen hukkaan (ja että ollaan jossakin nyt kotona epäonnistuttu ja että tarvitaan taas jääkausi jne..). Kaikenlaista ajatusta kävi mielessä ja ennen kaikkea pettymystä ja turhautumista. Todella epäonnistunut olo, ei agilityssä vaan ylipäätään tässä koiran koulutuksessa.
Saimme kuitenkin vielä kaikki ottaa radan uudelleen ja tällä kertaa se sujuikin jo oikein mallikkaasti. Otin vielä lopussa pari lyhyttä pätkää radan varrelta ja nekin onnistuivat vanhaan tapaan, joten ehkei syytä sittenkään huoleen (ainakaan niin suureen). :)
Mietin vielä paljon, mitä olisi pitänyt tehdä toisin ekalla radalla... 1. Palkata 2. Ohjata . ennen kaikkea palkata. Eihän se koira voinut (kai) ymmärtää mikä juttu tämä nyt on, kun ei tälläistä ole koskaan harjoiteltu. Lisäksi jännitin varmasti itse ainakin vähän ja toimin tasan tarkkaan eri lailla, kuin yleensä treeneissä... Joten, ihmekkös tuo. Noh, emme todella olleet ainoat, joilla oli tavallista enemmän vaikeuksia... Niin ne koirat vaan reagoi muuttuneisiin tilanteisiin :) Ja tästähän sitä taas oppi... Vaikkakin, tuntuu taas siltä, että on niin paljon opittavaa näistä koirista...
Onneksi tein vielä lopussa uuden radan, jotten vaipunut täysin epätoivon partaalle. Loppuviimein jäi kuitenkin hyvä fiilis ja huomenna alkaa kääkkäagilityvuorot! Jee!! :)
Tänään oli siis se kauan odotettu alkeiskurssin päätöskisa. Lähtötilanne oli hieman jännä; emme olleet tehneet kovinkaan pitkiä radanpätkiä, eikä niissä ollut koskaan ennen yhdistetty muutakuin hyppyjä ja putkia... Ja nyt radalla 14 estettä ja mukana puomi, kepit ja rengas.
Meidät arvottiin aloittamaan kisa ja hmm.. siitähän se sitten lähti. Yoda jäi lähtöön tosi hyvin, mutta toisena esteenä oli heti rengas, joka tuotti ensimmäiset ongelmat. Selviydyttiin parin uusintayrityksen (ja haistelureissun) jälkeen eteenpäin ja päästiin kepeille, jotka sujuikin yllättävän hyvin (meinasin ensin jättää ne tekemättä, kun ovat olleet vähän hankalat). Välissä tuli taas jotain epämääräistä sähellystä, mutta puomille asti kaikki vielä ok. Siitähän jostain se riemu sitten alkoi... En osaa sanoa, missä taas oli vika, mutta lopputulema oli se, että koirani haisteli maata ja vähät välitti käskyistäni ("EI" - "tänne", millään ei mitään vaikutusta). Jonka seurauksena jätin kaksi viimeistä estettä tekemättä, kun meni hermot siihen kissa ja hiiri -leikkiin. Kyllä harmitti, ei siksi, että rata meni mönkään vaan siksi, että jo hetken ajattelin kaiken sen Yodan kanssa tehdyn työn valuneen hukkaan (ja että ollaan jossakin nyt kotona epäonnistuttu ja että tarvitaan taas jääkausi jne..). Kaikenlaista ajatusta kävi mielessä ja ennen kaikkea pettymystä ja turhautumista. Todella epäonnistunut olo, ei agilityssä vaan ylipäätään tässä koiran koulutuksessa.
Saimme kuitenkin vielä kaikki ottaa radan uudelleen ja tällä kertaa se sujuikin jo oikein mallikkaasti. Otin vielä lopussa pari lyhyttä pätkää radan varrelta ja nekin onnistuivat vanhaan tapaan, joten ehkei syytä sittenkään huoleen (ainakaan niin suureen). :)
Mietin vielä paljon, mitä olisi pitänyt tehdä toisin ekalla radalla... 1. Palkata 2. Ohjata . ennen kaikkea palkata. Eihän se koira voinut (kai) ymmärtää mikä juttu tämä nyt on, kun ei tälläistä ole koskaan harjoiteltu. Lisäksi jännitin varmasti itse ainakin vähän ja toimin tasan tarkkaan eri lailla, kuin yleensä treeneissä... Joten, ihmekkös tuo. Noh, emme todella olleet ainoat, joilla oli tavallista enemmän vaikeuksia... Niin ne koirat vaan reagoi muuttuneisiin tilanteisiin :) Ja tästähän sitä taas oppi... Vaikkakin, tuntuu taas siltä, että on niin paljon opittavaa näistä koirista...
Onneksi tein vielä lopussa uuden radan, jotten vaipunut täysin epätoivon partaalle. Loppuviimein jäi kuitenkin hyvä fiilis ja huomenna alkaa kääkkäagilityvuorot! Jee!! :)
perjantai 2. lokakuuta 2009
Elämää tallikoirana
Nikke muutti viime sunnuntaina uuteen kotiin lähemmäs meitä. Yoda on ollut ahkerasti mukana tallilla ja opetellut elämää tallilla myös vapaana :) Tähän asti kaikki on sujunut mallikkaasti.
Tässä hieman kuvia tämän päivän tallireissulta.
Parasta on hauskuuttelu pellolla pallon kanssa ja ihan muutenkin:
Raskainta on se, kun Nikke ei tottele:
Onneksi aikaa jää muuhunkin...
Nikke muutti viime sunnuntaina uuteen kotiin lähemmäs meitä. Yoda on ollut ahkerasti mukana tallilla ja opetellut elämää tallilla myös vapaana :) Tähän asti kaikki on sujunut mallikkaasti.
Tässä hieman kuvia tämän päivän tallireissulta.
Parasta on hauskuuttelu pellolla pallon kanssa ja ihan muutenkin:
Raskainta on se, kun Nikke ei tottele:
Onneksi aikaa jää muuhunkin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)