tiistai 18. elokuuta 2009

Ajatuksia herättävä treeni

Tänään siis suuntasimme kahden viikon tauon jälkeen agilitykentälle. Itseäni hieman jännitti ja arvelutti mitähän tästäkin taas tulisi. Yoda vaikutti kovin innokkaalta paikalle saavuttuamme. Olin saanut Emilialta toimintaohjeita mahdollisten ongelmien varalle. Rakas Pönttiäinen ei pettänyt tälläkään kerralla, vaan aloitti vähän samaan tyyliin kuin aiemminkin. Esteissä ei ongelmaa, mutta se näkee vaan sen targetin siellä maassa... jonka jälkeen voidaankin hävitä omille tutkimusretkille... Pöh!

Noh, edettiin hommassa ja pidin Yodaa remmissä ensimmäisten "karkuretkien" jälkeen ja suoritimme siis silti esteitä. Koira muuttui, se oli läsnä ja totteli... Hmm... Seuraavaksi vaihdoimme toiselle esteelle ja samalla vaihtui myös kouluttaja. Tämän kouluttajan kanssa päädyimme siihen, että hylkäämme targetin, koska koiran nenä on muutenkin helposti maassa (ja tietysti juuri tämän esteen vieressä olikin taas joku mahdottoman ihana haju). Palkkasin siis kädestä ja koira hihnassa, homma ok! Taas askel edempänä, ainakaan koira ei palkkaile itse itseään pitkin poikin kenttää. Ratkaisevin juttu kuitenkin oli sitten se, kun kouluttaja alkoi nostattaa Yodan kierroksia esteen toisella puolella juttelemalla sille sopivalla äänensävyllä. Siitähän se innostui koko koira ;) Ihmekö tuo! Viimeinen niitti vielä, kun harjoittelimme haltuunottoa ja kouluttaja näytti miten olisi hyvä koiraa iloisesti ja rohkeasti käskeä ja kehua ja mitä eki koirani; lopetti omat puuhansa ja oli salamana kiinni toisen kädessä!

Tästä kerrasta jäi kyllä hyvä mieli! Jos taas jotain, niin ajattelemisen aihetta antoi kyllä tämä kouluttaja ja taas kerran tämän palapelin palaset loksahtelivat ainakin osittain, jos ei vielä kokonaan, paikoilleen. Mahtavaa! :) Kolme ratkaisevaa juttua tässä kerrassa oli: hihna, palkka ja äänenkäyttö. Ja kaikkiin löytyy vastaus hihnan toisesta päästä (Ylläri!)... Ja miten toi hihna tähän liittyy, eihän agilityssä koiraa voi hihnassa viedä? Noh, se onkin taas allekirjoittaneen henkilökohtainen päävamma. Nimittäin, kun mä irrotan Yodalta remmin ja pannan, mä en luota siihen (siis siihen mihin se lähtee vai lähteekö). Mutta jos mä pudotan hihnan maahan, mä luotan siihen lähes täydellisesti... Ja mitä mun koira tekee, kun se lukee tälläistä epäilevää, hädissään ja häntä koipien välissä olevaa ohjaajaa (jonka pitäisi olla luotettava johtaja, joopajoo...)? Sen voi kukin itse päätellä. Ja siis äänenkäyttö- ja sirkustemppukurssille joutaisin myös :) Mä niin toivon, että tää todella menee niin, kuin nyt luulen ja miltä se tämän päivän perusteella näytti :-) Jäi niin hyvä fiilis! Ehkä tää tästä!

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Muutoksen tuulia - tavoitteena onnellinen pikku-koira

Jääkautta on nyt pidetty vajaa viikko. Aika on ollut osittain itselle raastavaa, osittain ihan ok. Vaikeinta on olla katsomatta koiraa, se meinaa tulla automaattisesti ja ihan vahingossa. Yoda on ottanut asian hyvin ja uskomattoman helposti, ei kokeile paljoakaan rajojaan, vaan alistuu kohtaloonsa vetäytyen syrjemmälle. Alkuun se ei meinannut lähteä lenkille ohjeiden mukaisesti, mutta nyt se jo tulee eteiseen, kun kuulee pannan kilinän.

Jääkausi on opettanut minulle paljon ja antanut ajattelemisenaihetta. Arkirutiinimme kokevat muutoksen varsinaisen jääkauden loputtua. Meidän ihmisten on aika ottaa lauma haltuun (ja pitää arvojärjestyksestä kiinni) ja vapauttaa pieni koiramme roolista, jonka se on meiltä huomaamattamme ottanut. Roolin, joka on sille liian suuri, epämiellyttävä ja mahdoton täytettävä. Yodalla pitää olla oikeus elää koiranelämää... Olen miettinyt paljon miten toimimme jatkossa ja kokonaiskuva alkaa hahmottua mieleeni. Alan ymmärtää missä olemme menneet vikaan, kun kyseessä on tuollainen dominoiva pieni narttukoira (joka on siis selvinnyt meille vasta nyt). Tuntuu tyhmältä, kun ei ole osannut lukea koiraansa tai koirien kieltä ylipäätään... Noh, onneksi asiaan on nyt puututtu ja se saadaan todennäköisesti korjattua. Ainakin olemme ilmeisesti ihan hyvällä alulla.

Tänään Yoda hierottiin toistamiseen. Reidet lähtivät paremmin ja nopeammin aukeamaan, joskin kireyttä on edelleen, samoin kuin niskassa. Tämä lihasten tukkoisuuskin on todennäköisesti peruja tästä meidän tilanteesta ja siitä, että Yodan "pitää" olla koko ajan skarppina. Ympyrä sulkeutuu ja palaset loksahtelevat paikoilleen... Yoda oli selvästi rauhattomampi tänään kuin ensimmäisellä kerralla, jääkausi näytti vaikuttavan sen käyttäytymiseen. Se haki katsekontaktia, hivuttautui lähemmäs minua ym. Mutta pöydältä alas laskeuduttuaan se ei hypännyt vasten jalkoja, vaan istahti vähän matkan päähän tapittamaan. Se yritti hakea huomiota haukahtamalla, mutta koska se ei tuottanut tulosta, käpertyi se sohvalle nukkumaan. Juttelimme hieroja-Kirsin kanssa paljon jääkaudesta ja koirien käyttäytymisestä ym. ja asiat taas selkiytyivät lisää mielessäni. Omat aiemmat ajatukseni saivat vahvistusta ja perusteluita.

Iltalenkillä huomasin myös yhden positiivisen jutun, joka on nyt tullut jääkauden seurauksena. Meitä vastaan tuli joku isompi koira (ehkä rotikka), joka alkoi ärähdellä kohdallamme. Yoda vastasi kerran, mutta ärähdettyäni sille se lopetti heti. Vastaantuleva koira jatkoi pärinäänsä ohituksen ajan :) Aika hyvin mielestäni!

Tiistaiaamuna tapaamme Emilian ja katsotaan mitä hän Yodan käyttäytymisestä nyt sanoo ja minkälaisia ohjeita ja harjoitteita teemme ja saamme. Toivon ainakin, että jääkausi loppuisi... Ai niin, melkein unohdin kertoa yhden hupipalan, joka oli sattunut kuluneen viikon aikana :) Yoda oli yksin ollessaan päässyt käsiksi silmälaseihini ja hieman muokannut niitä uuteen uskoon ;) Sankojen päitä oli jyrsitty, toista enemmän ja toista vähän vähemmän... Lisäksi linssit olivat olleet ilmeisesti likaiset, kun niitä oli selkeästi yritetty puhdistaa... Joopajoo... Rillikaupoillekin pitäisi siis tämän seurauksena mennä! Mua vaan lähinnä nauratti kun ne löysin, vaikka kallista lystiä se nyt oli kyllä pitänyt...

No mutta, jääkauden keskelle mahtuu myös hienoja uutisia ja saavutuksia: Yoda oli Turun elonäyttelyssä JUN ERI1 PN1 SERT VSP! Eka serti siis plakkarissa :)

tiistai 4. elokuuta 2009

PN2 ja agilitytreenien kautta jääkaudelle

Viikonloppuna suuntasimme auton kohti Poria, Sallan ja koirien luo. Salla omistaa Yodan äitikoiran Effin (Nikita) ja Yodan serkkukoiran Sistan (Midnight Mover's Rayon De Soleil). Menimme yökylään, koska sunnuntaina aamulla piti jo hyvissä ajoin olla näyttelypaikalla Porin raviradalla. Lauantai-iltana emme tehneet mitään erityistä, syötiin ja hengailtiin ja ainiin, kokeiltiin Yodalle hienoja vaatteita, jotka ovat käyneet Sallan koirille pieneksi :) Kiitos Sallalle vielä hyvästä ruuasta ja vaatekasasta! Koska Yoda ja Sista ottivat aiemmin illalla yhteen, pidettiin koirat loppuillan erossa ja saimme siis kaikki olla rauhassa. Sunnuntaina pakkasimme tavarat kasaan ja lähdimme näyttelypaikalle. Sää oli aurinkoinen. Koiria näyttelyyn oli ilmoitettu uroksia + pentuja 20 ja narttuja 44, yhteensä siis 64! Yodan luokassa (JUN) oli 11 koiraa. Yoda esiintyi hyvin ja edukseen ja päivän tuloksena hienosti JUN ERI1 PN2 Va-Sert :) Tosin, en olisi pistänyt pahakseni, vaikka ois se eka SERTi saatu... Noooh, ensi lauantaina uusi yritys, kun vuorossa on Turun Elonäyttely. Näyttelyn jälkeen suuntasimme vielä Yyteriin koirarannalle, jossa olikin varsinaiset sukulaiskoirien kokoontumisajot. Rannalle mukaan lähti Yodan, Effin ja Sistan lisäksi Sistan sisko Roxy (Midnight Mover's Lever Du Soleil), Sistan ja Roxyn äiti Mimmi (Midnight Mover's Great Goldberry) sekä Mimmin "pikkusisko" Ronja (Silver Night's Brown Angelus). Rannalla koirat saivat juosta vapaana, myös Yoda :)

Näyttelyviikonlopun jälkeen palauduttiin arkeen väsyneinä, mutta onnellisina. Tänään tiistaina olikin sitten vuorossa eka agility. Tehtiin hyppyä, putkea ja keppejä. Yoda suorittaa esteitä hyvin (tai noh, kepit oli kyllä tänään vähän hakusessa :D), mutta katoaa paikalta sen jälkeen omille teilleen... Great! Mutta tämä oli vähän niinkuin odotettavissa. Noh, ei pidä lannistua, vaikka itkua teki mieli vääntää, apua on tulossa. Olemme jo aiemmin ennen tietoa agilityn alkeiskurssille pääsystä tavanneet koirakouluttaja Emilia Rainetojan (www.koirakorjaamo.com) ja sopineet kolmen kerran "tapakasvatuskurssista". Yoda on ihan kelpo kotikoira, mutta harrastaminen (irti päästäminen ulkona) sen kanssa on osoittautunut haasteelliseksi, koska silloin siltä katoaa korvat (jää vissiin siihen hihnan päähän) ja me ihmiset muutumme sen silmissä kutakuinkin täysin ilmaksi. Lisäksi se ärähtää liian helposti lenkillä vastaantuleville koirille ja vetää hihnassa toisinaan edelleen, vaikka kaikkia keksimiämme keinoja on kokeiltu. Emilian kanssa toivottavasti pääsemme eroon näistä typeristä ongelmista. Yoda on siis testattu aluksi Emilian testiradalla ja se osoittautui (odotetusti) mm. kovaksi, teräväksi ja puolustushaluiseksi. Sillä on myös hyvä toimintakyky, eikä se tunnu pelästyvän tai muistelevan pelotuksia. Nyt sitten alkaa itse tapakasvatus, joka aloitetaan viikon huomioimattomuusjaksolla. Meidän oli tarkoitus aloittaa huomioimattomuusjakso jo viikko sitten, mutta Yodan juoksu sotki suunnitelman.

Agilitystä kotiläksyksi saimme harjoitella takaakiertoa, jonka harjoittelu nyt siis jää meiltä ajatusasteelle huomioimattomuusjakson vuoksi. Ensi tiistaina aamulla tapaamme Emilian ja katsotaan pääsemmekö illalla agilityyn vai joudummeko jättämään ensi kerran väliin. Nyt yritetään asennoitua viikoksi "elämään ilman koiraa".. Ilta on sujunut hyvin, raportoidaan jatkosta, kun on jotain raportoitavaa :)