sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Hetken verran joulutunnelmissa...


Tontut sammuu, kaikki väki nukkuu... Vai miten se nyt meni... Meidän tontuilla oli kyllä ainakin ilmeisen rankka jouluaatto... :-)



Alkaakin jo olla aika suunnata ajatukset hiljalleen kohti Uutta Vuotta ja uusia kujeita. Tavoitteita asetetaan ja "lupauksia" laaditaan, niin koiraharrastusten puitteissa kuin muutenkin. Toivottavasti niistä myös pidetään kiinni ja tavoitteisiin päästään tulevana vuonna. Mutta ei niistä sen enempää tässä vaiheessa, eiköhän ensi vuoden blogitekstit paljasta mitä tulikaan luvattua ;-)

Ihanaa ja Onnekasta Uutta Vuotta kaikille :)
Epikset nro 2

Hiljalleen on aika palata takaisin arkeen ja niinpä suunnattiinkin tänään Yodan kanssa Hyvinkäälle epiksiin (agi). Ruu pääsi toki myös mukaan seuraneidiksi :)

Ilmoitin Yodan viime viikon tapaan sekä hyppy- että agiradalle. Molemmissa yksi startti. Yoda vaikutti ihan normaalilta - mutta kuinkas siten kävikään... Ekana oli hyppyrata, joka oli kyllä ihan karmeaa menoa... Yoda oli melkeinpä alusta asti ihan hajulla ja kiemurteli omia polkujaan. Päästiin kuitenkin rata loppuun, neljällä kiellolla ja roimalla yliajalla - tulos jotain 111 virhepistettä ;) Vähän pisti vihaksi kyllä tämä suoritus ja siinä olikin siten mietittävää mitä tehdä ennen seuraavaa rataa ja miten toimia radalla.

Ratojen välissä päätin jo mielessäni, etä agiradalla palkkaan suosiolla muutaman esteen välein. Leikitin myös Ruuta Yodan ollessa häkissä, näköetäisyydellä meistä. Kun lähdimme valmistautumaan suoritukseemme, oli Yoda hyvinkin kiinnostunut jäniksenkäpälästään ja riehutin sitä sillä oikein kunnolla. Tämän jälkeen nappasin koiran kainaloon enkä päästänyt sitä alas ennen kuin vasta lähdössä. En tiedä mikä näistä "tempuista" oli se ratkaiseva juttu, vai lämpenikö Yoda tänään vaan jotenkin hitaasti, mutta agirata oli tosi hyvä ja sujuva! Se mennä paineli juuri eikä melkein sinne mihin ohjasin, yhtä putkea lukuunottamatta. Saatiin siis yksi kielto ja 0,5 piestettä yliajasta (meni taas hiukan aikaa kiellon korjaamiseen...), eli tulos 5,5 vp! Jee :) Niin hyvä juttu! Ai niin, enkä siis palkannut radalla ;)

Ekan radan jälkeen mieli oli kyllä maassa, mutta onneksi sain sen painettua unohduksiin ja menin reippaasti myös toiselle radalle. En tiedä, oliko omassa ohjaamisessani jokin merkittävä ero, joka vaikutti koiran menoon. Tokalla radalle mentäessä huomasin ainakin hiukan jännittäväni, jonka seurauksena uskon käskyttäneeni paremmin/napakammin ja huomasin myös kehuvani Yodaa radan aikana. Mietin myös, että mun palkkaaminen radan jälkeen oli (ja ehkä on yleensäkin) vähän huono / mitätön, siihen tulisi varmaan vähän enemmän myös panostaa. Eiköhän tämä tästä, jatketaan harjoittelua :)

maanantai 21. joulukuuta 2009

Rentouttavaa ja valkoista Joulunaikaa...


"Kalkkunaa, anna siivuja jo uusia!
Anna antelias annos pottumuusia.
Lisukkeena litra soosia kai on?
Kinkkuakin lai
tat kilon kuution?
Kiitollinen olen sulle, ihmiseni.
Uskomattomasti sainhan syödäkseni.
Nokoset, niiden tarpeessa olen nyt.

Ahmia taas jaksan kun oon herännyt!
"



...ja Menestystä Vuoteen 2010 !

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Kisauran aloitus :)

.. Tosin epävirallisen, mutta kuitenkin. Oltiin siis tänään Yodan kanssa ihka ensimmäistä kertaa agilitykisoissa, kun Hyvinkäällä pidettiin epikset. Viikon verran kestäneet kovat pakkaset ovat vaikeuttaneet lenkkeilemistä ja myös viime viikon treenit jäivät väliin kovan pakkasen vuoksi. Kisaan pääsemisen haasteena oli myöskin auto, joka ei suostunut käynnistymään pakkasen vuoksi. Pakkanen kuitenkin sopivasti laski lauantai-illaksi ja auto starttasi, joten päätin lähteä Hyvinkäälle sunnuntaina - kävi miten kävi. Ruu pääsi mukaan seuraneidiksi ja pikkulikka kyllä hymyilytti ihmisiä iloisella olemuksellaan :) Sillä on vaan aina niin hauskaa!

Ilmoitin Yodan sekä hyppy- että agilityradalle - mölleihin. Suurin jännitys tuntui olevan se, muistanko radan :) Radat oli kuitenkin melko helpot, joten muistamisen kanssa ei ollut suurempia vaikeuksia, huh! Jännitystä toi myös se, kuunteleeko Yoda minua vai huiteleeko se omia reittejään... Sitä kun ei koskaan voi tietää ihan varmaksi. Viime päivien lenkittömyys toi mukanaan jännitysmomentin, paljonkohan sitä energiaa oikein on kerääntynyt varastoon...

Ensin oli hyppyrata. Yoda oli vauhdikas ja hyppäsi huonolla tekniikalla - ainakin kilometrin korkuisia hyppyjä. Veti myös oikein kunnolla turvalleen kolmosesteen jälkeen, Hyvinkäällä kun on mattopohja. Ei kuitenkaan käynyt kuinkaan, eikä Yodasta tullut bulldogia, vaikka nenälleen menikin ;) Rata sujui paria ohimenoa (l. kieltoa) lukuunottamatta hyvin, kieltojen vuoksi myös yliajasta hiukan virheitä. Tokaa rataa ennen Yoda oli hiukan omissa maailmoissaan ja olisi haistellut mieluummin mattoa, kuin touhunnut mun kanssa... :S Ei innostunut jäniksenkäpälälelustaankaan. Rata alkoi kuitenkin hyvin, mutta noin puolivälissä se sai jonkun hajun, joka sekoitti loppuradan. Pari kieltoa saatiin siis tältäkin radalta ja niinikään yliaikaa, kun lönköteltiin hiukkasen verkkaisesti ja haisteltiin välillä vähän suunnitellun reitin ulkopuoleltakin. Positiivista oli kuitenkin se, että Yoda eteni jotenkuten haisteluista huolimatta, palasi reitille kun kutsuin ja päästiin loppuun asti.

Oli kaikenkaikkiaan huippukivaa ja olen nyt ihan täpinöissäni ja innoissani jo odotan ensi viikonloppua, jolloin Hyvinkäällä on seuraavat epikset. Sinne siis! Tästä se pikkuhiljaa lähtee :]

Ps. Messarissa viime viikonloppuna Yodalla oli ERInomainen päivä sekä lauantaina että sunnuntaina, mutta jäi luokkansa kakkoseksi, joten ei PN-sijoituksia eikä myöskään Voittaja-titteleitä tällä erää ;)

tiistai 15. joulukuuta 2009

Joulua odotellessa...

Joulu lähestyy kovaa vauhtia ja tällä viikolla tulivat myös pakkaset. Mittari on laskenut vaihtelevasti -10-20 -asteen välille, eli kylmää on ollut, kääpiöpinseriasteikolla jopa todella kylmää :) Ulkoilu on siis ollut vaikeaa parin viime päivä aikana, voisi sanoa että osittain mahdotontakin. Viime talvi pärjättiin Yodan kanssa ilman suurempia vaikeuksia, tuliko nämä pakkaset nyt muka jotenkin yllättäin tai jotain?! Testissä on juuri tassurasva-sukkaviritelmä, jonka kanssa pärjättiin tosi hienosti viime talven kovilla pakkasilla, saas nähdä miten iltalenkin käy :)

Joulukuu on kulunut nopeasti ja kohtahan se aattokin jo on, hui! Vielä olisi muutama (siis melkein kaikki) lahja ostamatta. Meillä on koirille oma joulukalenteri, josta tulee jokapäivälle jokin tehtävä, joka tulee suorittaa. Toisin sanoen, kalenteri meille ihmisille ja koirat saavat ekstrapuuhaa näin joulun alla. Se on toiminut kivasti, paria poikkeusta lukuunottamatta, kun jollekin päivälle on osunut jokin "mahdoton" juttu.

Ruu oli viime viikolla hoidossa muutaman päivän ja meillä oli kotona ihana rauha :) Yodan kanssa elämä täällä kotosalla kun on melkein, kuin ei koiraa olisikaan. Se on niin huomaamaton ja helppo. Yodakin näytti nauttivan lekottelusta. Ja me ihmiset nautimme, kun ei tarvinnut siivota pissavahinkoja ja katsella jalkoihinsa mihin astuu... Sunnuntainiltana se rauha sitten loppui, kun haimme Ruun kotiin. Kovasti riehuttiin ja Yodalla oli kova tarve laittaa pikkusisko heti ruotuun.

Ai niin, Ruu ja Joonas ovat aloittaneet pentukurssin ja hienosti menee! Ope kehuu ja on ihastunut pikku-Ruuhun, joka on vielä niin kovin pieni, mutta jo niin taitava ja innokas oppilas :) Yodakin on ollut ihan hyvä agilityssa ja katsotaan uskaltaudutaanko viikonloppuna epävirallisiin kisoihin, mölliradalle... Kääk! Pienimuotoisia, alustavia suunnitelmia ja tavoitteitakin on jo tehty ensi vuodelle, mutta niistä lisää myöhemmin.

Muutama päivä pitäisi vielä jaksaa ennen kuin voidaan rauhoittua (näiden kanssa?) viettämään joulua. Sitä odotellessa...

torstai 19. marraskuuta 2009

Epäonnen tallireissu

Lähdimme tänään tavalliseen tapaan tallille hoitamaan Nikke-ponia; Yoda, Ruu ja minä. Normaalien alkuhässäköiden jälkeen otin Nikken ja lähdin peltoa kohti. Huusin koiria ja huomasin niiden tulevan kentän suunnalta, suunnistaen toisen laitumen läpi. Huomasin ensimmäisen ongelman tulevan vastaan, kun koirat juoksivat (tai lähinnä Ruu) hurjaa vauhtia minua ja Nikkeä kohti. Sille pellolle, jossa me olimme pääsi joko kiertämällä pienesti sivummalta tai tulemalla suoraan kohti...tosin tämä suorin reitti kulki ojan kautta..

Vastoinkäyminen nro1 kohtasi Ruun, kun se juoksi suoraa päätä ojaan ja molskahti sinne uppeluksiin. Hetken se siellä räpiköi kyljellään (kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään jättioja) ja olin jo aikeissa lähteä pelastusretkelle, kun se kuitenkin kampesi itsensä rannalle vettä valuvana.

Hetkeä myöhemmin palasimme pellolta ja kävimme vielä kääntymässä toisella polulla. Sanan mukaisesti kääntymässä ja se käännöshän sitten koituikin kohtaloksemme. Epäonnekas vastoinkäyminen nro2 kohtasi, niin ikään Ruun, kun käännyimme polulta takaisin tallia kohti. Koirat jäivät taaksemme (siis minun ja Nikken) ja olin juuri aikeissa päästää ne edellemme, kun kuulin pikkukoiran huutoa ja kääntyessäni katsomaan, Ruuhan se siellä pyöri Nikken takajaloissa :( Hirveä parku ja vasemmalle takajalalle ei varannut painoa lainkaan. Voi itku!

Noh, ei auttanut muuta kuin soittaa heti eläinlääkäriin ja onneksemme meidät otettiin vastaan jo heti vajaan tunnin kuluttua. Ruuta tutkittiin ja se todella aristi takapäätään. Otettiin röntgenkuvia ja ultrattiin vatsaa, lopulta ei kuitenkaan, onneksi löytynyt mitään murtumia tai muita vammoja. Huh! Mutta, vähän niin kuin vahingossa röntgenkuvissa näkyi Ruun vatsassa kourallinen kiviä tai hiekkaa :S Tätä ongelmaa nyt sitten hoidellaan jalkojen lisäksi lähipäivinä ja maanantaina mennään tämän asian tiimoilta uusintakuvaukseen.

Ruu on iltaan mennessä palautunut reippaaksi pikkupennuksi (tosin se on saanut kipulääkettä) ja sillä olisi haluja päästä leikkimään isosiskonsa kanssa. Lääkärin määräyksestä pari päivää pitää ottaa rauhallisesti, jonka vuoksi Yodaa ja Ruuta ei varmaankaan voi laskea samaan tilaan. Pienin erikoisjärjestelyin eiköhän tästä selvitä! Onneksi ei käynyt pahemmin ja nyt on ehdottomasti oltava itse tarkempi, jottei sama pääse toistumaan. Seuraavalla kerralla ei ehkä ole yhtä paljon onnea matkassa... <3

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Super-Yoda !

Tänään oli kääpiöagility. Mulla oli hiukan väsynyt olo ja ajatus, että mitähän tästäkin nyt sitten tulee... Meillä oli kaksi radanpätkää, joissa harjoiteltiin erilaisia ohjausjuttuja. Radat oli pituudeltaan 9-10 estettä, joten jo ihan hyvän mittaisiakin.

Noh, päätin yrittää mennä mahdollisimman pitkään ilman nameja. Aloitin riehuttamalla lelulla (nakkisukka ;)) ja Yoda oli ihan innoissaan. Eka rata päästiin hyvin renkaalle asti, josta hyppäsi väärästä välistä. Ei hätää, ei olla paljoa harjoiteltu, joten ei osaa vielä hakea oikeaa koloa. Uusi yritys ja nyt meni hyvin. Kepit päästiin läpi, vaikka meikäläinen unohti, että olin suunnitellut meneväni etuperin, enkä peruuttamalla... Noh, tekevälle sattuu :) Toisella radalla oli ensin hiukan hankaluutta mun ohjaamisen kanssa (ylläri). Mutta lopulta sekin meni ja tokalla kierroksella taidettiin jo tehdä koko rata ilman ongelmia, jee!

Yoda oli Super <3 Se oli niin taitava ja vauhdikas ja innokas ja palkkautui hyvin lelulla. Olin (ja olen edelleen) niin onnellinen ja tyytyväinen tämänpäiväiseen. Kovasti odottelen jo seuraavaa kertaa...

Suurin murhe mulla on (taas) se, etten meinaa ite muistaa, mihin suuntaan rata jatkui ja mistä välistä piti mennä, mihin kääntyä, miten päin jne... Ärsyttävää! Tuntuu siltä, että pitäisi vaan juoksennella itekseen siellä tuhat kertaa ilman koiraa, jotta alkaisi oppia sitä liikkumista radalla... Koira on super, ohjaaja ei :)

torstai 5. marraskuuta 2009

Sisarrakkautta


On ne vaan niin maailman parhaat isosisko ja pikkusisko <3

torstai 22. lokakuuta 2009

Hyvän mielen agitreenit :)

Eilen oli taas kääpiöpinseriagility. Tehtävänä oli "erikoisesteiden" (rengas, kepit, muuri...) harjoittelu ja toisessa tehtävässä harjoiteltiin takaaleikkausta. Yoda aloitti "erikoisesteistä" ja valkattiin harjoitteluun muuri ja rengas. Niissä oli KAT:n alkeiskurssilla hieman vaikeuksia, varsinkin renkaassa. Nyt ne meni molemmat oikein mallikkaasti! Tein niitä lähinnä kutsuhyppyinä, jotta varmistin sen tulevan yli. Otin myös kepit kertaalleen (meni hyvin! Jesjesjes!) ja vähän takaakiertoja ja pientä "vauhtiympyrää", jossa oli pari aitaa ja muuri. Yoda oli niin taitava <3

Sitten siirryimme takaaleikkaustehtävään jota teimme aluksi targetin avulla. Tehtävässä oli siis kaksi putkea peräkkäin ja niiden välissä piti tehdä takaaleikkaus. Targetin avulla mentiin alussa vain yhtä putkea ja sitten molempia. Alku oli hieman takkuista (siis, kun tehtiin jo koko tehtävää), kun Yoda ei ihan osaa irrota eteen. Lopussa kuitenkin (kun otettiin toinen kierros) alkoi sujua oikein mallikkaasti ja hyvällä vauhdilla. Yoda taisi muistaa mistä sitä namia saa... Lopuksi lisättiin vielä yksi aita putkien väliin, eikä sekään tuottanut ongelmaa :) Olipa hyvät treenit!! Jäi niin hyvä mieli :)

Mietin olinko itse erilainen kuin ennen. Ainakin yritin muistaa palkata kaikesta mahdollisesta. Lisäksi ajattelin, että ehkä tuo pikku-Ruulle kimittäminen ja iloisesti jutteleminen tässä viimepäivinä on jäänyt hieman päälle ja se ei varmasti ollut lainkaan huono asia :) Ja voisiko olla jotain myös siinä, että Yoda sai mun kanssa "omaa aikaa", ilman että pikkusisko on jakamassa huomiota. Ollaan kyllä yritetty muistaa, ettei kaikki huomio kotona mene Ruulle, mutta onhan se tilanne nyt eri, kuin ennen, kun on kaksi koiraa yhden sijasta. Siis Yodan kannalta. Kai?

Pikku-Ruullakin oli tänään ekat agitreenit; katsojan roolissa. Taisi olla rankkaa, kun pieni nukahti vallan kesken kaiken ja taisi nukkua suurimman osan ajasta ;) Ja sittenhän sitä energiaa riittikin, kun kotiin päästiin... Heh :)

maanantai 19. lokakuuta 2009

Pikkupennun elämää...

...unta...

...leikkiä...

...unta...

...ja kyllähän se isompikin tässä menossa väsyy...

Ollaan kavereita jookos?

Eka yö on takana ja se meni uskomattoman hyvin!
Ruu pääsi Yodan viereen nukkumaan ja nukkuikin todella hyvin siihen nähden, että tämä oli hänen ensimmäinen yönsä uudessa kodissa ja että hän on vasta 8 viikkoa vanha. Kerran heräsin yöllä siihen, kun Ruu kömpi pedistä pois ja alkoi piipittää. Kutsuin sitä nimeltä ja ohjasin takaisin petiin, johon nukahti tyytyväisenä. Seuraavan kerran heräsin siihen, kun neiti tepasteli sänkymme alla :) Mahtoikohan käydä siellä vessassa?! Siinä koko yön saldo - saimme nukkua rauhassa, uskomatonta!

Yön aikana neiti olikin ladannut akkunsa täyteen ja heti aamusta alkoi mahdoton riiviöitseminen! Ollaan kiinni lahkeissa, sukissa, varpaissa, naruissa, johdoissa tai ylipäätään kaikessa mistä kiinni saa. Heti aamulla alkoi myös mahtavat vetoleikit Yodan kanssa - toinen kiinni toisessa päässä lelua ja toinen toisessa. Ruu päästeli jo kovin suuria (ja pelottavia) murina- ja haukkumisääniäkin leikin lomassa. Yoda on niin onnellisen näköinen kun joku leikkii hänen kanssaan :) Ja tämä vetoleikki on Yodan mielestä selvästi paras leikki - se on pitkin päivää juoksennellut Ruun ohi tämä kyseinen repimislelu suussaan... <3 Yoda on muutenkin ollut tänään vielä kauniimmin pennun kanssa kuin eilen. Se ei enää töki ja tuupi Ruuta niin paljon ja vetäytyy välillä omiin oloihinsa lepäilemään, vaikka Ruu olisi meidän kanssa.

Pikku-Ruu on tänään ollut jo taas enemmän "kotonaan" täällä, eikä näytä niin eksyneeltä kuin mitä eilen vielä näytti. Tokihan se piipittelee aika paljon ja varsinkin autoilu (ja ohi ajavat autot ulkona) oli jännää, taisi Joonas olla niin hurja kuski ;) Myös syöminen tuottaa vähän tuskaa vielä - toisinsanoen Yodan ruuat maistuisivat, mutta omat oikein eivät... Noh, eiköhän sekin tästä helpota. Onneksi neidillä on vararavintoa sen verran tällä hetkellä, ettei nyt ihan heti kuihdu kasaan... ;)

Tässä joitain kuvia lisää tältä ja eiliseltä... On ne mahtava parivaljakko jo nyt! Viimeistään tässä vaiheessa sen huomaa, että kyllä koiria pitää olla vähintään se kaksi...Eikös? ;)




... <3
Kuvakooste...


...pakko jatkaa myöhemmin... kestää nyt jostain syystä niin kauan ladata kuvia...

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Pikku-Ruu tuli taloon... <3

Nopea päivitys, kun koirat on unilla :)

Tänään oli se kauan odotettu suuri päivä, jolloin saimme vihdoin hakea Yodan pikkusisko-Ruun kotiin. Yoda pääsi mukaan reissuun ja pääsikin jo kasvattaja-Eijan luona tutustumaan pentuihin. Ensin pentuja hieman jännitti vieraan koiran tunkeutuminen heidän kotirauhansa keskelle ;) Ja katsoivat parhaaksi hakeutua suojaan ja turvaan sohvan alle. Kyllä ne siitä sitten hiljalleen rohkaistuivat ja tulivat esille ja lopulta leikkimäänkin Yodan kanssa. Yoda osasi olla pentujen kanssa paremmin, kuin mitä olin ajatellut. Hyvä! Katseltiin koirien touhuja ja juotiin teet kakun kera ennen kotiinlähtöä.

Automatkan ajaksi Ruu pääsi Joonaksen sylimatkustajaksi, Yoda oli boksissaan, kuten aina autoillessa. Ruu oli reipas pikkukoira, nyyhki hieman välillä, mutta rauhoittui nopeasti ja hieman torkkuikin. Kotona olikin hieman jännittävää, kun Yoda oli hiukkasen poliisina aluksi. Ruu oli selvästi uninen, muttei tehnyt pesää petiin, vaikka yritin sitä sille hieman tarjota. Lopulta hän löysi nukkumapaikan patterin alta, paljaalta lattialta. Siirsin Ruun tästä sänkyyn, johon Yoda tuli heti perässä ja molemmat kävivät nukkumaan samaan petiin <3 Näky oli uskomattoman suloinen ja olimme onnellisia, kun Yoda jo nyt suostui jakamaan petinsä pikku-Ruun kanssa <3 Laitan kuvia, kunhan saan ne kamerasta koneelle...

Ensi viikolla Ruu saattaa jo päästä mukaan Yodan harrastuksiin; katsotaan nyt miten hän kotiutuu. Alku on ainakin ollut hyvä. Ruu vaikuttaa oikein reippaalta pikkutytöltä ja heiluttelee häntäänsä ahkerasti :) Kohtahan nuo tuolta jo ehkä heräävät ja sitten taidetaankin tehdä pieni ulkoilureissu...

tiistai 6. lokakuuta 2009

Katastrofaalinen alkeiskurssin päätöskisa... :)

Tänään oli siis se kauan odotettu alkeiskurssin päätöskisa. Lähtötilanne oli hieman jännä; emme olleet tehneet kovinkaan pitkiä radanpätkiä, eikä niissä ollut koskaan ennen yhdistetty muutakuin hyppyjä ja putkia... Ja nyt radalla 14 estettä ja mukana puomi, kepit ja rengas.

Meidät arvottiin aloittamaan kisa ja hmm.. siitähän se sitten lähti. Yoda jäi lähtöön tosi hyvin, mutta toisena esteenä oli heti rengas, joka tuotti ensimmäiset ongelmat. Selviydyttiin parin uusintayrityksen (ja haistelureissun) jälkeen eteenpäin ja päästiin kepeille, jotka sujuikin yllättävän hyvin (meinasin ensin jättää ne tekemättä, kun ovat olleet vähän hankalat). Välissä tuli taas jotain epämääräistä sähellystä, mutta puomille asti kaikki vielä ok. Siitähän jostain se riemu sitten alkoi... En osaa sanoa, missä taas oli vika, mutta lopputulema oli se, että koirani haisteli maata ja vähät välitti käskyistäni ("EI" - "tänne", millään ei mitään vaikutusta). Jonka seurauksena jätin kaksi viimeistä estettä tekemättä, kun meni hermot siihen kissa ja hiiri -leikkiin. Kyllä harmitti, ei siksi, että rata meni mönkään vaan siksi, että jo hetken ajattelin kaiken sen Yodan kanssa tehdyn työn valuneen hukkaan (ja että ollaan jossakin nyt kotona epäonnistuttu ja että tarvitaan taas jääkausi jne..). Kaikenlaista ajatusta kävi mielessä ja ennen kaikkea pettymystä ja turhautumista. Todella epäonnistunut olo, ei agilityssä vaan ylipäätään tässä koiran koulutuksessa.

Saimme kuitenkin vielä kaikki ottaa radan uudelleen ja tällä kertaa se sujuikin jo oikein mallikkaasti. Otin vielä lopussa pari lyhyttä pätkää radan varrelta ja nekin onnistuivat vanhaan tapaan, joten ehkei syytä sittenkään huoleen (ainakaan niin suureen). :)

Mietin vielä paljon, mitä olisi pitänyt tehdä toisin ekalla radalla... 1. Palkata 2. Ohjata . ennen kaikkea palkata. Eihän se koira voinut (kai) ymmärtää mikä juttu tämä nyt on, kun ei tälläistä ole koskaan harjoiteltu. Lisäksi jännitin varmasti itse ainakin vähän ja toimin tasan tarkkaan eri lailla, kuin yleensä treeneissä... Joten, ihmekkös tuo. Noh, emme todella olleet ainoat, joilla oli tavallista enemmän vaikeuksia... Niin ne koirat vaan reagoi muuttuneisiin tilanteisiin :) Ja tästähän sitä taas oppi... Vaikkakin, tuntuu taas siltä, että on niin paljon opittavaa näistä koirista...

Onneksi tein vielä lopussa uuden radan, jotten vaipunut täysin epätoivon partaalle. Loppuviimein jäi kuitenkin hyvä fiilis ja huomenna alkaa kääkkäagilityvuorot! Jee!! :)

perjantai 2. lokakuuta 2009

Elämää tallikoirana

Nikke muutti viime sunnuntaina uuteen kotiin lähemmäs meitä. Yoda on ollut ahkerasti mukana tallilla ja opetellut elämää tallilla myös vapaana :) Tähän asti kaikki on sujunut mallikkaasti.
Tässä hieman kuvia tämän päivän tallireissulta.

Parasta on hauskuuttelu pellolla pallon kanssa ja ihan muutenkin:


Raskainta on se, kun Nikke ei tottele:


Onneksi aikaa jää muuhunkin...

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Agilityhuumaa :]

Eilen oli taas KAT:n agitreenit. Treenit pidetään vielä ulkona ja illat alkaa jo hämärtyä kovaa vauhia, lisäksi eilen vielä tihutti vettä, nice! Yoda ei todellakaan ole mikään sateen ystävä, vaan jos se saisi valita, nukkuisi se sadepäivät visusti peiton alla.

Noh, eilen oli kolme eri pistettä, joissa kadessa oli kouluttaja ja yksi piste oli omatoiminen. Omatoimipisteellä harjoiteltiin uutena esteenä pöytää ja vanhana keppejä. Kahdella muulla pisteellä oli toisella kontaksiesteitä ja toisella pieni radanpätkä, joka sisälsi erilaisia ohjaustekniikoita.

Pääsimme aloittamaan radalta. Kävelimme ensin radan muutamaan kertaan läpi (ja Yoda huusi boksissaan, hyvähyvä :)). Radalla oli ohjaustekniikoina takaaleikkaus, valssi ja takaakierto. Yodan kanssa otimme pari kertaa alkupätkää niin, että kouluttaja oli targetin kanssa esteen takana, jotta sain koiran irtoamaan ja pystyin tekemään takaaleikkauksen. Se sujui hyvin ja nopeasti jätimmekin jo targetin pois ja teimme saman ilman. Yoda oli taitava ja kuunteli hyvin ja vauhtia riitti. Jatkoimme koko radan loppuun asti ja VAU, onnistuimme mielestäni todella hyvin! Kehujakin saatiin kehittymisestämme. Jee! Yoda oli niin taitava pieni agilitykoira, että olin ihan onnesta soikeana. Oma ohjaaminen kaipaa ehkä (heh, miten niin ehkä ;)) vielä hieman treeniä, jotta koira tietää koko ajan mihinpäin ollaan menossa... :)

Omatoimipisteellä pöydässä ei mitään ihmeellistä. Kepitkin sujui tällä kertaa yllättävän hyvin! Tehtiin kuutta keppiä, sekä ohjureilla että ilman. Toisen kouluttajan kanssa käytiin vielä lopussa kontaksiesteet läpi, eikä niissäkään ollut isompia ongelmia. Yoda ottaa kontaktit (ainakin tällä hetkellä) hyvin ja toivottavasti ottaa jatkossakin.

Parin viikon päästä alkeiskurssi on käyty :( KAT:n suhteen jatkosta ei ole vielä mitään tietoa, mutta pääsemme onneksi jatkamaan agilitytreenejä kääpiöpinsereiden vuorolla Vantaalla lämpimässä hallissa talven yli :) Hallitreenit alkaa parin viikon päästä, lokakuun alussa. Sitä odotellessa... :)

maanantai 21. syyskuuta 2009

Kesämuistoja...

Sain vihdoin kuvia "kotikoneelta" Turusta. Alla muutamia otoksia menneeltä kesältä Yyterin koirarannalta, jossa kävimme peräti kahdesti. Kuvat ovat ensimmäiseltä reissultamme, jonka teimme hyvässä seurassa, Lauran ja Tiran kanssa.



Vielä yksi kuva Yodan "isoveli"-Nikke-ponista turkulaisine poniystävineen...


Olipa kaikenkaikkiaan mahtava kesä ja siitä jäi ihanat muistot! Meinaa melkein tulla haikea fiilis...

...ensi kesää odotellessa...

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Uutta tulokasta odotellessa...

Syksy on alkanut vauhdikkaasti, eikä tahti ainakaan hidastu joulua kohti mentäessä. Yodalla on tänä vuonna edessä vielä neljä näyttelyä, joista seuraava on parin viikon päästä. Malttamattomana jo odottelen, minkälaisen arvostelun neiti erkkarista kotiin tuo. Sen jälkeen, lokakuun loppupuolella, suuntaamme Seinäjoelle. Päätimme tehdä tänä vuonna tällaisen yhteisen retken, viime vuonna kävimme telttailemassa :-) Joulukuulle ilmoitimme Yodan vielä molempiin Voittaja-näyttelyihin. Se on kova kisa, mutta pitäähän sinne osallistua, kävi miten kävi!

Viime viikot Yodan kanssa ovat sujuneet hyvin. Lenkeillä kuljetaan vapaana niin paljon kuin mahdollista, välillä varmaan jopa enemmän irti kuin hihnassa. Tämä pätee siis kaikkiin lenkkeihin, niin metsässä kuin kodin lähiympäristössäkin. Aina kun vaan kehtaa (eikä ole autovaaraa), päästetään tyttö irti. Luoksetulo toimii hienosti, eikä ongelmia ole muutoinkaan ollut. Ihanaa!

Syksyn jännittävin asia lienee uuden perheenjäsenen odottelu. Tämä toisen koiran ottaminen tuli vähän yllättäin, kun meille tarjoutui mahdollisuus ottaa sijoituspentu. Olemme toki suunnitelleet toisen koiran ottamista jo pidemmän aikaa, mutta tämän oli tarkoitus toteutua vasta ensi vuoden puolella :-) Yoda ottaa toivottavasti pikkusiskon ystävällisesti vastaan ja on toivon mukaan myös iloinen, kun saa leikkikaverin pysyvästi kotiin. Meillä alkaa täällä olla kaikki lähes valmista uutta tulokasta varten. Vielä kuukauden verran, niin saamme hakea pikkuisen kotiin <3

Yoda kesätunnelmissa pihallamme.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Leppoisaa elämää onnellisen pienen koiran kanssa <3

Aika on kulunut...ja paljon on tapahtunut. Mistähän sitä oikein aloittaisi.

Aloitetaan vaikka viikon takaisesta hierojasta. Eli viime viikon maanantaina käytiin kolmannen kerran hierojalla. Yoda oli tällä kertaa huomattavasti rennompi kuin viimeksi (jolloin jääkausi oli vähän kriittisessä vaiheessa). Ilokseni kuulin myös, että elämänmuutos näkyy ja tuntuu lihaksistossa; nyt ollaan jo hyvällä mallilla! Reidet on nyt hoidettu (tällä erää) lopullisesti ja niskakaan ei ollut jumissa, hyvähyvä :) Lanneseudulta löytyi jumi, joka saattoi olla peruja edellisen viikonlopun leikkimisestä Tiran kanssa ;) Se kuitenkin aukesi nopeasti, eikä tarvitse lisätoimenpiteitä.

Tiistaina olikin sitten agilitypäivä. Vähän jännittävin fiiliksin mentiin sinne, mutta koirapa yllätti ja oli Super! Tehtiin keinua ja takaaleikkausta, joiden lisäksi sai itse treenata aiemmin opittuja esteitä. Päivän paras juttu oli se, että Yoda ei lähtenyt kertaakaan vaan teki kaiken oikein mallikkaasti :) Jes!

Keskiviikkoaamuna tavattiin Emilia viimeisen kerran. Saatiin vielä lisäharjoitteita tehtäväksi ja lopuksi tehtiin jotain, minkä en olisi ikinä uskonut onnistuvan meillä. Eli siis, tehtiin alkuun se normi lenkki, jossa tehtiin jo tuttuja sekä uusia harjoitteita. Lopuksi palattiin pihaan, jossa päästimme Yodan irti. Meillä oli tehtävänä kävellä talon ohi, jossa pihalla haukkui koira ja Yodan piti pysyä tiellä meidän mukana. Ei ongelmaa. Lisäsimme haastetta ja seuraava tehtävä oli ohittaa vastaan tuleva koira - Yoda vapaana! Hieman kieltämättä jännitti tässä kohdin. Vastaan tuleva koira räyhäsi hihnassa, mutta mitä teki meidän koira? Ohitti kauniisti vastaantulijan kulkien irti omalla puolellaan tietä :) Olin niiiin ihmeissäni, onnellinen ja ylpeä! Meidän koira kulki vapaana toisen koiran ohi! Ihan sairaan hyvä fiilis!

Keskiviikon jäljiltä ollaankin sitten rohkaistu niin, että nyt mulla on tavoitteena pitää Yodaa irti joka päivä vähintään kerran. Eikä tämä tarkoita siis, että menisimme välttämättä metsään, vaan päästän sen lenkillä irti, kun sopivassa kohdassa olemme. Tähän asti kaikki on mennyt hyvin, Yoda ei ole räyhännyt kenellekkään, tulee hyvin kutsusta luokse jne. Olo on todella helpottunut ja vapautunut ja lenkeille on sairaan kiva lähteä :-) Jos luottamus koiraan mureni kesän aikana palasiksi, niin nyt se on kyllä taas vahvistunut, tässä asiassa, vahvemmaksi kuin koskaan! Ihanaa! :)

Yoda Kouvolan kaikkien rotujen näyttelyssä 22.8.2009. Tulos JUN Eri2.

tiistai 18. elokuuta 2009

Ajatuksia herättävä treeni

Tänään siis suuntasimme kahden viikon tauon jälkeen agilitykentälle. Itseäni hieman jännitti ja arvelutti mitähän tästäkin taas tulisi. Yoda vaikutti kovin innokkaalta paikalle saavuttuamme. Olin saanut Emilialta toimintaohjeita mahdollisten ongelmien varalle. Rakas Pönttiäinen ei pettänyt tälläkään kerralla, vaan aloitti vähän samaan tyyliin kuin aiemminkin. Esteissä ei ongelmaa, mutta se näkee vaan sen targetin siellä maassa... jonka jälkeen voidaankin hävitä omille tutkimusretkille... Pöh!

Noh, edettiin hommassa ja pidin Yodaa remmissä ensimmäisten "karkuretkien" jälkeen ja suoritimme siis silti esteitä. Koira muuttui, se oli läsnä ja totteli... Hmm... Seuraavaksi vaihdoimme toiselle esteelle ja samalla vaihtui myös kouluttaja. Tämän kouluttajan kanssa päädyimme siihen, että hylkäämme targetin, koska koiran nenä on muutenkin helposti maassa (ja tietysti juuri tämän esteen vieressä olikin taas joku mahdottoman ihana haju). Palkkasin siis kädestä ja koira hihnassa, homma ok! Taas askel edempänä, ainakaan koira ei palkkaile itse itseään pitkin poikin kenttää. Ratkaisevin juttu kuitenkin oli sitten se, kun kouluttaja alkoi nostattaa Yodan kierroksia esteen toisella puolella juttelemalla sille sopivalla äänensävyllä. Siitähän se innostui koko koira ;) Ihmekö tuo! Viimeinen niitti vielä, kun harjoittelimme haltuunottoa ja kouluttaja näytti miten olisi hyvä koiraa iloisesti ja rohkeasti käskeä ja kehua ja mitä eki koirani; lopetti omat puuhansa ja oli salamana kiinni toisen kädessä!

Tästä kerrasta jäi kyllä hyvä mieli! Jos taas jotain, niin ajattelemisen aihetta antoi kyllä tämä kouluttaja ja taas kerran tämän palapelin palaset loksahtelivat ainakin osittain, jos ei vielä kokonaan, paikoilleen. Mahtavaa! :) Kolme ratkaisevaa juttua tässä kerrassa oli: hihna, palkka ja äänenkäyttö. Ja kaikkiin löytyy vastaus hihnan toisesta päästä (Ylläri!)... Ja miten toi hihna tähän liittyy, eihän agilityssä koiraa voi hihnassa viedä? Noh, se onkin taas allekirjoittaneen henkilökohtainen päävamma. Nimittäin, kun mä irrotan Yodalta remmin ja pannan, mä en luota siihen (siis siihen mihin se lähtee vai lähteekö). Mutta jos mä pudotan hihnan maahan, mä luotan siihen lähes täydellisesti... Ja mitä mun koira tekee, kun se lukee tälläistä epäilevää, hädissään ja häntä koipien välissä olevaa ohjaajaa (jonka pitäisi olla luotettava johtaja, joopajoo...)? Sen voi kukin itse päätellä. Ja siis äänenkäyttö- ja sirkustemppukurssille joutaisin myös :) Mä niin toivon, että tää todella menee niin, kuin nyt luulen ja miltä se tämän päivän perusteella näytti :-) Jäi niin hyvä fiilis! Ehkä tää tästä!

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Muutoksen tuulia - tavoitteena onnellinen pikku-koira

Jääkautta on nyt pidetty vajaa viikko. Aika on ollut osittain itselle raastavaa, osittain ihan ok. Vaikeinta on olla katsomatta koiraa, se meinaa tulla automaattisesti ja ihan vahingossa. Yoda on ottanut asian hyvin ja uskomattoman helposti, ei kokeile paljoakaan rajojaan, vaan alistuu kohtaloonsa vetäytyen syrjemmälle. Alkuun se ei meinannut lähteä lenkille ohjeiden mukaisesti, mutta nyt se jo tulee eteiseen, kun kuulee pannan kilinän.

Jääkausi on opettanut minulle paljon ja antanut ajattelemisenaihetta. Arkirutiinimme kokevat muutoksen varsinaisen jääkauden loputtua. Meidän ihmisten on aika ottaa lauma haltuun (ja pitää arvojärjestyksestä kiinni) ja vapauttaa pieni koiramme roolista, jonka se on meiltä huomaamattamme ottanut. Roolin, joka on sille liian suuri, epämiellyttävä ja mahdoton täytettävä. Yodalla pitää olla oikeus elää koiranelämää... Olen miettinyt paljon miten toimimme jatkossa ja kokonaiskuva alkaa hahmottua mieleeni. Alan ymmärtää missä olemme menneet vikaan, kun kyseessä on tuollainen dominoiva pieni narttukoira (joka on siis selvinnyt meille vasta nyt). Tuntuu tyhmältä, kun ei ole osannut lukea koiraansa tai koirien kieltä ylipäätään... Noh, onneksi asiaan on nyt puututtu ja se saadaan todennäköisesti korjattua. Ainakin olemme ilmeisesti ihan hyvällä alulla.

Tänään Yoda hierottiin toistamiseen. Reidet lähtivät paremmin ja nopeammin aukeamaan, joskin kireyttä on edelleen, samoin kuin niskassa. Tämä lihasten tukkoisuuskin on todennäköisesti peruja tästä meidän tilanteesta ja siitä, että Yodan "pitää" olla koko ajan skarppina. Ympyrä sulkeutuu ja palaset loksahtelevat paikoilleen... Yoda oli selvästi rauhattomampi tänään kuin ensimmäisellä kerralla, jääkausi näytti vaikuttavan sen käyttäytymiseen. Se haki katsekontaktia, hivuttautui lähemmäs minua ym. Mutta pöydältä alas laskeuduttuaan se ei hypännyt vasten jalkoja, vaan istahti vähän matkan päähän tapittamaan. Se yritti hakea huomiota haukahtamalla, mutta koska se ei tuottanut tulosta, käpertyi se sohvalle nukkumaan. Juttelimme hieroja-Kirsin kanssa paljon jääkaudesta ja koirien käyttäytymisestä ym. ja asiat taas selkiytyivät lisää mielessäni. Omat aiemmat ajatukseni saivat vahvistusta ja perusteluita.

Iltalenkillä huomasin myös yhden positiivisen jutun, joka on nyt tullut jääkauden seurauksena. Meitä vastaan tuli joku isompi koira (ehkä rotikka), joka alkoi ärähdellä kohdallamme. Yoda vastasi kerran, mutta ärähdettyäni sille se lopetti heti. Vastaantuleva koira jatkoi pärinäänsä ohituksen ajan :) Aika hyvin mielestäni!

Tiistaiaamuna tapaamme Emilian ja katsotaan mitä hän Yodan käyttäytymisestä nyt sanoo ja minkälaisia ohjeita ja harjoitteita teemme ja saamme. Toivon ainakin, että jääkausi loppuisi... Ai niin, melkein unohdin kertoa yhden hupipalan, joka oli sattunut kuluneen viikon aikana :) Yoda oli yksin ollessaan päässyt käsiksi silmälaseihini ja hieman muokannut niitä uuteen uskoon ;) Sankojen päitä oli jyrsitty, toista enemmän ja toista vähän vähemmän... Lisäksi linssit olivat olleet ilmeisesti likaiset, kun niitä oli selkeästi yritetty puhdistaa... Joopajoo... Rillikaupoillekin pitäisi siis tämän seurauksena mennä! Mua vaan lähinnä nauratti kun ne löysin, vaikka kallista lystiä se nyt oli kyllä pitänyt...

No mutta, jääkauden keskelle mahtuu myös hienoja uutisia ja saavutuksia: Yoda oli Turun elonäyttelyssä JUN ERI1 PN1 SERT VSP! Eka serti siis plakkarissa :)

tiistai 4. elokuuta 2009

PN2 ja agilitytreenien kautta jääkaudelle

Viikonloppuna suuntasimme auton kohti Poria, Sallan ja koirien luo. Salla omistaa Yodan äitikoiran Effin (Nikita) ja Yodan serkkukoiran Sistan (Midnight Mover's Rayon De Soleil). Menimme yökylään, koska sunnuntaina aamulla piti jo hyvissä ajoin olla näyttelypaikalla Porin raviradalla. Lauantai-iltana emme tehneet mitään erityistä, syötiin ja hengailtiin ja ainiin, kokeiltiin Yodalle hienoja vaatteita, jotka ovat käyneet Sallan koirille pieneksi :) Kiitos Sallalle vielä hyvästä ruuasta ja vaatekasasta! Koska Yoda ja Sista ottivat aiemmin illalla yhteen, pidettiin koirat loppuillan erossa ja saimme siis kaikki olla rauhassa. Sunnuntaina pakkasimme tavarat kasaan ja lähdimme näyttelypaikalle. Sää oli aurinkoinen. Koiria näyttelyyn oli ilmoitettu uroksia + pentuja 20 ja narttuja 44, yhteensä siis 64! Yodan luokassa (JUN) oli 11 koiraa. Yoda esiintyi hyvin ja edukseen ja päivän tuloksena hienosti JUN ERI1 PN2 Va-Sert :) Tosin, en olisi pistänyt pahakseni, vaikka ois se eka SERTi saatu... Noooh, ensi lauantaina uusi yritys, kun vuorossa on Turun Elonäyttely. Näyttelyn jälkeen suuntasimme vielä Yyteriin koirarannalle, jossa olikin varsinaiset sukulaiskoirien kokoontumisajot. Rannalle mukaan lähti Yodan, Effin ja Sistan lisäksi Sistan sisko Roxy (Midnight Mover's Lever Du Soleil), Sistan ja Roxyn äiti Mimmi (Midnight Mover's Great Goldberry) sekä Mimmin "pikkusisko" Ronja (Silver Night's Brown Angelus). Rannalla koirat saivat juosta vapaana, myös Yoda :)

Näyttelyviikonlopun jälkeen palauduttiin arkeen väsyneinä, mutta onnellisina. Tänään tiistaina olikin sitten vuorossa eka agility. Tehtiin hyppyä, putkea ja keppejä. Yoda suorittaa esteitä hyvin (tai noh, kepit oli kyllä tänään vähän hakusessa :D), mutta katoaa paikalta sen jälkeen omille teilleen... Great! Mutta tämä oli vähän niinkuin odotettavissa. Noh, ei pidä lannistua, vaikka itkua teki mieli vääntää, apua on tulossa. Olemme jo aiemmin ennen tietoa agilityn alkeiskurssille pääsystä tavanneet koirakouluttaja Emilia Rainetojan (www.koirakorjaamo.com) ja sopineet kolmen kerran "tapakasvatuskurssista". Yoda on ihan kelpo kotikoira, mutta harrastaminen (irti päästäminen ulkona) sen kanssa on osoittautunut haasteelliseksi, koska silloin siltä katoaa korvat (jää vissiin siihen hihnan päähän) ja me ihmiset muutumme sen silmissä kutakuinkin täysin ilmaksi. Lisäksi se ärähtää liian helposti lenkillä vastaantuleville koirille ja vetää hihnassa toisinaan edelleen, vaikka kaikkia keksimiämme keinoja on kokeiltu. Emilian kanssa toivottavasti pääsemme eroon näistä typeristä ongelmista. Yoda on siis testattu aluksi Emilian testiradalla ja se osoittautui (odotetusti) mm. kovaksi, teräväksi ja puolustushaluiseksi. Sillä on myös hyvä toimintakyky, eikä se tunnu pelästyvän tai muistelevan pelotuksia. Nyt sitten alkaa itse tapakasvatus, joka aloitetaan viikon huomioimattomuusjaksolla. Meidän oli tarkoitus aloittaa huomioimattomuusjakso jo viikko sitten, mutta Yodan juoksu sotki suunnitelman.

Agilitystä kotiläksyksi saimme harjoitella takaakiertoa, jonka harjoittelu nyt siis jää meiltä ajatusasteelle huomioimattomuusjakson vuoksi. Ensi tiistaina aamulla tapaamme Emilian ja katsotaan pääsemmekö illalla agilityyn vai joudummeko jättämään ensi kerran väliin. Nyt yritetään asennoitua viikoksi "elämään ilman koiraa".. Ilta on sujunut hyvin, raportoidaan jatkosta, kun on jotain raportoitavaa :)

torstai 30. heinäkuuta 2009

Lihasjumit auki!

Kävimme Yodan kanssa tänään elämämme ensimmäistä kertaa hierojalla. Olen kesän alusta asti seuraillut Yodan liikkeitä ja ihmetellyt, kun se on ruvennut peitsaamaan. Eilisen lihashuoltoluennon pitäjä (joka on myös agilityn alkeiskurssilla kouluttajamme) vakuutti minut ja luennon jälkeen varasin Yodalle ajan hierontaan. Saimme ajan heti tälle illalle.

Aloitimme vierailumme jutustelemalla kaikenlaista Yodan elämästä, ruokavaliosta, sairauksista, luonteesta... Hieronta aloitettiin rauhassa ja koska Yoda ei halunnut makaamaan, aloitettiin hierominen seisten ja istuen. Koira oli hieman varuillaan ja ihmeissään, mutta käyttäytyi kauniisti ja näki, että hieronta teki hyvää ja se nautti siitä. Jossakin vaiheessa Yoda rentoutuikin ja meni itse makuulle. Lihasjumejakin löytyi...ja syy peitsaamiseen. Yodalla on taka- ja sisäreidet ihan jumissa. Lisäksi jäykkyyttä löytyi niskasta ja lapojen alueelta. Saimme myös käskyn treenata syviä lihaksia :) Uusi hieronta-aika varattiin, jotta takaosan lihakset saataisiin kunnolla auki. Yoda venytteli makoisasti hieronnan päätteeksi ja oli oikein tyytyväinen pieni koira. Eikä peitsannut illan pissalenkilläkään lainkaan! Joonas totesi sisälle tullessaan, että aivan kuin meillä olisi uusi koira :)

Kuulin myös, että Yoda puhuu sujuvaa koiraa. Tyhmä(t) omistaja(t) pitää laittaa koirankielenkurssille, jotta opimme puhumaan toisillemme. Toisin sanoen Yoda sai kehuja siitä, miten hienosti se lukee ihmistä ja käyttää itse elekieltä. Tämä oli erittäin mukava kuulla! Ei muuta kuin kursseille... Omistaja siis :)

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Vihdoin se alkoi!

Agi-alkeiskurssi siis. Aloitamme Yodan kanssa KAT:n (http://www.keravanagilityteam.com/) alkeiskurssilla, joka kestää luentoineen 12 kertaa. Tänään oli ensimmäinen "luento", jossa olimme ilman koiria. Illan aikana esiteltiin seuraa, alkeiskurssia ja agilityä lajina yleisesti. Huominen luento käsittelee koiran lihashuoltoa. Sitä odotan mielenkiinnolla!

Saimme tänään jo heti alkajaisiksi kotiläksyjäkin. Joihinkin ehdin jo ahkerana heti illalla vähän perehtyä ja treenailla :) Ennen ensimmäistä kertaa pitää miettiä valmiiksi mitä käskyjä aikoo käyttää milläkin esteellä. Tätä on jo mietitty ja asia alkaa olla melkein päätetty. Yritin miettiä sellaiset käskyt, jotka tulisi suustani "luonnostaan", mutta nyt jo vähän hirvittää mahdankohan unohtaa mikä minkäkin oli tarkoitus olla... Noooh, eiköhän se siitä! Lisäksi pitää treenata kosketusalustaa kontakteja varten. Olemme sitä tehneet aiemmin Yodan kanssa, joskin viime kerrasta on jo kulunut jokunen tovi. Tänään otimme asian heti käsittelyyn ja hienosti meni! Yoda hokasi homman nopeasti, vaikka meillä ei ollut vakkarialusta käytössä. On mulla viisas koira ;) Edellä mainittujen lisäksi pitää etsiä koiralle sopiva agilitylelu, jota koira rakastaa ja jolla palkataan vain agilitykentällä ja myöskin on syytä miettiä mikä olisi erityisen hyvä namipalkka. Voisin ehkä kokeilla viimein valmistaa jotain vähän erikoisempaa herkkua...

Malttamattomana odotan jo ensimmäistä kertaa kentällä koirien kanssa. Valitettavasti se saattaa jäädä meiltä väliin :/ Yodalla on juoksu, tosin onneksi jo loppuvaiheilla, jonka vuoksi saatan joutua jättämään koiran kotiin ensimmäiellä kerralla. Itse aion kuitenkin mennä paikalle, jotta tiedän mitä ensimmäisellä kerralla on tehty.

Viime päivinä olemme treenailleet myös vähän TOKOa, lähinnä katsekontaktia ja luoksetuloja. Yoda on tehnyt töitä mielellään (sen aikaa, kun on jaksanut ;)) ja olen myös uskaltautunut pitämään sitä irti tuolla lähipuistossa treenien aikana. Jee! Näitäkin harjoituksia olisi nyt syytä jatkaa, kun on taas vähän alkuun päästy. Meillä siis riittää hommaa lähipäivinä, hyvä niin!

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Surprise and Welcome!

Mitä muut edellä, sitä Minna perässä... Päätin sitten itsekin väsätä blogin :)


Päivittelen tänne kuulumisiamme enemmän tai vähemmän ahkerasti, katsotaan nyt miten tämä tästä lähtee liikkeelle!


Lyhyesti meistä; olemme siis Yoda ja Minna. Yoda on kohta 1½-vuotta täyttävä kääpiöpinserinarttu. Pönttiäiseksikin kutsuttu rakas perheenjäsenemme on toistaiseksi perheemme ainut ja myös ensimmäinen koira. Yodan harrastuksiin kuuluu lenkkeilyn, leikkimisen ja löhöilyn lisäksi tokoilu säännöllisen epäsäännöllisesti, näyttelyt sekä uinti. Agilityn aloitamme aivan lähitulevais
uudessa ja sitä onkin jo kovasti odoteltu!

Minä, Minna, olen 25-vuotias ja ammatiltani liikuntaneuvoja sekä personal trainer. Perheeseemme kuuluvat lisäksi Joonas sekä Nikke-poni.

Tervetuloa blogiimme!