sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Asenne ratkaisee - aina...

Vuotta on jo hyvän matkaa takana, eikä blogipäivityksiä ole kuulunut. Kaikenlaista on kuitenkin touhuttu ja suunnitelmia myös tulevaan tehty. Alkuvuoden kantava teema on ollut opetella keskittymään siihen matkantekoon, eikä niinkään määränpäähän. Vaikeaa on, mutta aina välillä huomaan jo olevani oikeilla jäljillä, jee! Harjoitukset tämän suhteen jatkuu yhä.

Alkuvuoteen on mahtunut agilityä - niin ja vähän tokoiluakin :-) Tokokärpänen se aina näin kevättä kohden tuntuu puraisevan ja Yodan kanssa on nyt yritetty treenata sitä surullisen kuuluisaa paikkamakuuta kuntoon. Oikealla tiellä ollaan kai senkin kanssa, ainakin näyttää jo paljon paremmalta kuin loppukesästä. Tälle vuodelle toivonkin, että saisimme enemmän tokokokeita kuin aiempina vuosina. Mutta ensin tuo paikkamakuu olisi syytä saada toimimaan...

Agilityssä ollaan keskitytty enimmäkseen treenaamiseen, mutta on Yodan kanssa muutama starttikin ehditty ottamaan. Omatoimitreenejä tehdään hallilla kahdesti viikossa ja siellä yritetään hoidella erinäisiä kotiläksyjä kuntoon. Nyt vallitseva teema on Yodan kanssa ollut hyppytekniikka ja kontaktien nopeus ja Ruun kanssa hyppytekniikka, kepit ja "itsetunnon vahvistaminen" (irtoaminen, estehakuisuus). Tammikuun lopussa käytiin molempien koirien kanssa Vapun hyppytekniikkayksärillä ja niillä ohjeilla nyt mennään eteenpäin hyppyjutuissa. Yodan tekniikassa ei ollut moitetta ja se oli muutenkin varsinainen mallioppilas. Ruun tekniikassa puolestaan on paljonkin tehtävää ja se tarvitsee myös takaosaansa lisää lihaksia. Fyssariaikakin tuli varattua, jotta saamme apua lihaskunnon harjoittamiseen. Kotitehtäviä tehdessä olen kyllä ollut huomaavinani tekniikassa paranemista, joten ehkäpä Ruukin saadaan kisakuntoon kesään mennessä. Seuraava hyppy-yksäri meillä on maaliskuussa. Viime viikonloppuna meillä kävi Yodan kanssa kiva tuuri ja päästiin koko viikonlopuksi varapaikalta tuuraamaan NextLevel-leirille Turkuun. Oli kyllä opettavainen viikonloppu ja herätti myös paljon ajatuksia. Paljon on opittavaa sekä itsellä että koirilla, mutta tässähän se hienous juuri on, joka itselläni on juuri se varsinainen kehityskohta - nauttia treenaamisesta ahdistumatta siitä tosiasiasta, että kaikkea ei osata. Läksyjä saatiin siis sieltäkin :-) Yoda jaksoi viikonlopun hienosti, mutta siitä huomasi kyllä seuraavalla viikolla treeneissä, että viikonloppu painoi vielä keskiviikkonakin. Perjantain treeneissä se vasta alkoi muistuttaa normaalia itseään.

Alkuvuoden aikana on myös agilitytreeneissä tullut huomattua, miten Yoda varsinkaan ei päästä myöskään minua helpolla. Jos itse et ole tosissasi tai löysäilet, koira antaa takaisin samalla mitalla. Jos itse uskot tekemiseenne ja olet täysillä mukana, antaa myös koira kaikkensa. Joskus väsyttää ajatus kääpiöpinserin kanssa harrastamisesta ja houkuttaa ajatus toisen rotuisesta koirasta, mutta tarkemmin ajateltuna Yoda ainakin on varsin hyvä opettaja minulle.  Se ei anna ilmaiseksi mitään. Se kestää kuitenkin toistoja ja sen kanssa voi harjoitella paljonkin. Se on nopea oppimaan ja se tarjoaa myös oma-aloitteisesti toimintoja. Sitä on myös verrattu näiltä ominaisuuksiltaan bordercollieen ;-) Viisas pieni koirani! Ja mitä taas tulee Ruuhun, se parantaa myös tekemistään kaiken aikaa. Se on selvästi hitaampi oppimaan, mutta osoittaa jo välillä jonkinlaista aivotoimintaa pienessä pääkopassaan - se jos mikä on hellyyttävää. Ruun kanssa tekeminen on yhdenlaista terapiaa minulle. Sen kanssa tekemisessä ei ole minkäänlaista painetta, jokainen onnistuminen on plussaa ja niistä iloitsee aidosti. Toivon todella, että hyppytekniikka saadaan kuntoon ja saadaan treenattua muutekin sille vielä lisää varmuutta ja taitoja, jotta pääsisimme kesällä aloittamaan 3-luokan. Olisi voinut pysyä vähän pidempään siellä 2-luokassa, niin olisi päästy treenaamaan kisaamista :-)

Elämä siis porskuttaa täällä tällä tavoin eteenpäin!

1 kommentti:

  1. On mukavaa lukea blogia! Näin pääsen hieman seuraamaan elämäänne koirien maailmassa. Hyvä koirat ja Minna! Toivon iloa ja riemua treeneihin!

    Lämpimin Ajatuksin,
    maMa

    VastaaPoista