Juoksujen jälkeinen elämä...

...Käynnistyy hiljalleen. Molemmat tytöt pääsivät ekaa kertaa yhdessä uimaan tällä viikolla. Ruu on päässyt jo aksaamaan. Yodan juoksun alkamisesta tulee huomenna kuluneeksi tasan 4 viikkoa, joten treeneihin suunnataan siis senkin kanssa. Jo on aikakin! Yoda ei ainakaan vaikuta mitenkään kovin haahulalta tai siltä, etteikö sitä kiinnostaisi tehdä töitä. Siispä odotan aika innolla huomista, kun totuus paljastuu :) Onko mulla sama reipas agilitykoira kuin ennen juoksujakin vai vauhditon epämotivoitunut rasittava narttu... :D

Ruun kanssa olen käynyt kääpiöpinseritreeneissä. Sen kanssa on kyllä jotenkin tosi vaikeaa mennä! Äääk! Tänään kuitenkin osattiin (siis minä) jostakin kumman syystä ihan super hyvin aiempiin kertoihin verrattuna :) Jee, ehkä senkin kanssa alkaa hiljalleen sujumaan... Ruun kanssa on hauskaa, kun se on aina niin innoissaan ja ihan "äitiäiti, mä oon tässä, mitä seuraavaks tehään, jeejeejee..." :) Odottaa se ei kyllä osaa pätkääkään ja se on kyllä pieni ongelma. En pysty siis jättämään sitä mihinkään lähtöihin esimerkiksi... Pitäisi kai yrittää edes tehdä asialle jotain... Mutta se tuntuu niin toivottamalta, kun on nyt vuoden päivät yritetty sitä opettaa, mutta asia ei ole edennyt juuri ollenkaan :S

Yodan kontatien opettelu on hyvässä vauhdissa. Tavoitteena on saada ne ensi vuoden alkupuolelle johonkin kuosiin :D Siis haluisin kisaamaan ehkäpä maaliskuussa. Sitä ennen aion kyllä mennä kokeilemaan ainakin pari hyppyrataa... 9.1 on suunnitelmissa startata ekan kerran! Huippua, odotan jo sitä kovasti!

Nyt on aika painua pehkuihin, jotta huomenna jaksaa aamusta lähteä aamutalliin. Taitaa koiratkin päästä mukaan ja Nikke-ponin kanssa hiekkakuoppalenkille :)