"Ota iisii - elämä on liian siisii..."

Aika kuluu, on treenattu niin tokoa kuin agilityä – nyt pidetään pieni hengähdyshetki ja matkataan parhaillaan kohti Kuusamoa ja Rukaa, jossa vietetään seuraava viikko. Töissä piti kiirettä ihan viime metreille asti ja vielä tänäänkin, loman ekana päivänä, viimeisiä pieniä juttuja vielä hoitelin. Nyt kuitenkin on vihdoin aika rauhoittua ja vetäytyä ansaitulle ja ihanan pitkälle kesälomalle. Töihin paluu odottaa vasta heinäkuun lopulla – Huippua!

Kesäkuun alussa käytiin Yodan kanssa helteessä Lohjalla tokokokeessa. Alku ei näyttänyt lupaavalta, mietin jo et taisi olla vikatikki taas ilmoittautua melko vähäisellä treenaamisella kokeeseen. Lisäksi oli tosi kuuma päivä ja tuntui et Yoda oli aika vetelä. Yoda teki kuitenkin sitten ne liikkeet ihan kohtuullisesti, tasolleen. En nähnyt kaikkia tuomarin antamia pisteitä ja arvelin et ois ehkäpä ylletty 2-tulokseen. Seinältä kuitenkin ilokseni sain lukea 166,5 pistettä, joka oikeutti 1-tulokseen! Jee! Yodalle siis toka ykköstulos, yhtä puuttuu TK1-titteliin.

Agilityssä ollaan kisattu tasaiseen tahtiin, ajatuksella ei se määrä vaan se laatu. Yoda onkin tehnyt tasaisen vahvaa työtä ja nollia on tippunut. Menneenä viikonloppuna oli sitten vuorossa tämän vuoden SM-kisat. Meidän urakka alkoi perjantain iltakisoissa hyppärillä. Yoda teki ihan kelvollisen nollan, jolla sijoituttiin sijalle 12 reilu 80 koiran joukossa. Lauantaina oli vuorossa joukkuekisa, jossa meidän starttivuoro oli KAT:n joukkueen ekana koirakkona ja joukkueen numerolla 2. Heti aamusta päästiin siis radalle. Se oli kyllä itselle miellyttävää – sopi mulle oikein hyvin. Tehtiin varma nolla – ohjauskuviot olin valinnut sen mukaan että se nolla on mahdollista tehdä ilman sen suurempaa riskiä epäonnistua. Meidän joukkueen kakkoskoirakko Harri&Stella teki myös nollan, kolmannelle  koirakolle Teemulle&Fridalle tuli epäonnisesti 5 kepeiltä ja 5 keinulta. Jännitystä jäi siis ankkurikoirakolle! Ennen finaalikierrosta olimme sijalla 9 ja starttivuoro siis käännetyn järkän mukaan kierroksen loppupäässä. Päivi&Kipsu suorittivat rataa tasaisen varmasti ja nollana maaliin! Huippua! Viimeiset koirakot omilta radoiltaan maaliin ja tulokset olivat selvillä – KAT:n joukkue ylsi pronssille!!! Mahtavuutta! Siellä sitten skoolattiin ja katseltiin jännät medi- ja maksifinaalit, jotta päästiin vihdoin päivän päätteeksi palkintojenjakoon. Olipa kiva kiivetä sinne palkintopallille. Kiitos joukkuekavereille sekä kannustusjoukoille vielä!

Sunnuntain yksilöpäivänä saavuimme paikalle vasta hieman myöhemmin. Olin  karsintaradan neljännessä rataantutustumisryhmässä. Rata oli vauhdikas, ei mahdoton, mutta kääntää ja jarruttaa piti kyllä oikeissa kohdin. Meidän rata lähti huonosti liikkeelle – ihmisnuolessa Y valui pitkäksi. Tämän seurauksena rytmi tuntui vaikealta, vaikka ilman virheitä päästiinkin jatkamaan. Suorasta putkesta pitkäksi, ohjauskuvion muutos lennossa, taas putkesta pitkäksi, koiran hukkaaminen selän taa… Nolla kuitenkin ja paikka finaaliin. Fiilis oli vähän huono kuitenkin tuosta radasta… Finaaliin selviytyi lopulta hirveä määrä koirakoita, lähes sata. Yoda starttasi jossakin puolivälin tienoilla finaaliradan – kaatosateessa. Koira lähti sateesta huolimatta reippaasti liikkeelle. Mulla oli hyvä draivi, mutta mitä tapahtuikaan kepeillä – täydellinen ohjausmoka ja Yoda haki kepit väärin. Mieleen välähti vuoden takainen karsintarata ja samainen keppivirhe – kyllä otti aivoon. Siinä sitten toikkaroitiin vielä toinen keppivirhe, jonka jälkeen hyvällä sykkeellä eteenpäin. Loppusuoralta puoli huolimaton ohjaus, josta vielä hylly. Hylly ei jäänyt kaivelemaan, kepit kylläkin. Hylly ei painanut yhtään – olinhan mennyt tekemään nollaa ja se tuhoutui keppivirheen myötä. Ja voin vain katsoa peiliin ja syyttää itseäni ettei tuosta selvitty. Siinä ei kyllä kyyneliltä säästytty, eikä seurakavereiden lohdutukset sillä hetkellä auttaneet yhtään… Noh, hetken asiaa märehdittyäni ja analysoituani ehkä hieman helpotti ja nyt pari päivää myöhemmin on niitä keppejä jo käyty kahdesti harjoittelemassa vastaisuuden varalle. Mä tiesin jo silloin radalla, et koira olis ne osannut – mä ite bloggasin siltä täysin linjan ja puskin (vahingossa kylläkin) liian lähelle…

Lähdössä finaaliradalle. Kuva: Markus Natunen

Märkää oli! Kuva: Markus Natunen

Yritän muistaa, että virheitä pitää tehdä oppiakseen. SM-kisan ei pitäisi myöskään olla sen arvokkaampi kisa ajatuksen tasolla kuin mikään muukaan tavallinen kyläkisa. Voidakseen edistyä ja joskus onnistua, on joka kisaan lähdettävä tekemään täysillä – voitto tavoitteena. On haettava joka ikinen kerta se asenne, se päättäväisyys, se tahto ja ne just meille nopeimmat ohjauskuviot. Olla onnellinen, nauttia siitä mahdollisuudesta mennä just sen oman parhaan kisakaverin kanssa. Tää on ainakin mulla nyt seuraava tavoite. Se tunne, se asenne – joka ikisessä kisassa.

Nyt vaellellaan viikko Rukalla, nukutaan pitkään, syödään hyvin ja nautitaan elämästä. Yoda aloitti myös juoksun, joten se ei nyt kisaakaan sitten hetkeen. Ennen MM-karsintaa ehditään kuitenkin ottaa joku kisa, kun juoksu loppuu ja ehkä yksi kv-ratakin juoksun aikaan, niihin kun sääntöjen mukaan voi myös juoksuisen kanssa osallistua. Onneksi kentälle saa mennä myös juoksuisen kanssa, joten treenaamaan pääsee :)

Ihanaa aurinkoista juhannusta ja rentouttavaa lomaa teille ja meille :)