Muutoksen tuulia - tavoitteena onnellinen pikku-koira

Jääkautta on nyt pidetty vajaa viikko. Aika on ollut osittain itselle raastavaa, osittain ihan ok. Vaikeinta on olla katsomatta koiraa, se meinaa tulla automaattisesti ja ihan vahingossa. Yoda on ottanut asian hyvin ja uskomattoman helposti, ei kokeile paljoakaan rajojaan, vaan alistuu kohtaloonsa vetäytyen syrjemmälle. Alkuun se ei meinannut lähteä lenkille ohjeiden mukaisesti, mutta nyt se jo tulee eteiseen, kun kuulee pannan kilinän.

Jääkausi on opettanut minulle paljon ja antanut ajattelemisenaihetta. Arkirutiinimme kokevat muutoksen varsinaisen jääkauden loputtua. Meidän ihmisten on aika ottaa lauma haltuun (ja pitää arvojärjestyksestä kiinni) ja vapauttaa pieni koiramme roolista, jonka se on meiltä huomaamattamme ottanut. Roolin, joka on sille liian suuri, epämiellyttävä ja mahdoton täytettävä. Yodalla pitää olla oikeus elää koiranelämää... Olen miettinyt paljon miten toimimme jatkossa ja kokonaiskuva alkaa hahmottua mieleeni. Alan ymmärtää missä olemme menneet vikaan, kun kyseessä on tuollainen dominoiva pieni narttukoira (joka on siis selvinnyt meille vasta nyt). Tuntuu tyhmältä, kun ei ole osannut lukea koiraansa tai koirien kieltä ylipäätään... Noh, onneksi asiaan on nyt puututtu ja se saadaan todennäköisesti korjattua. Ainakin olemme ilmeisesti ihan hyvällä alulla.

Tänään Yoda hierottiin toistamiseen. Reidet lähtivät paremmin ja nopeammin aukeamaan, joskin kireyttä on edelleen, samoin kuin niskassa. Tämä lihasten tukkoisuuskin on todennäköisesti peruja tästä meidän tilanteesta ja siitä, että Yodan "pitää" olla koko ajan skarppina. Ympyrä sulkeutuu ja palaset loksahtelevat paikoilleen... Yoda oli selvästi rauhattomampi tänään kuin ensimmäisellä kerralla, jääkausi näytti vaikuttavan sen käyttäytymiseen. Se haki katsekontaktia, hivuttautui lähemmäs minua ym. Mutta pöydältä alas laskeuduttuaan se ei hypännyt vasten jalkoja, vaan istahti vähän matkan päähän tapittamaan. Se yritti hakea huomiota haukahtamalla, mutta koska se ei tuottanut tulosta, käpertyi se sohvalle nukkumaan. Juttelimme hieroja-Kirsin kanssa paljon jääkaudesta ja koirien käyttäytymisestä ym. ja asiat taas selkiytyivät lisää mielessäni. Omat aiemmat ajatukseni saivat vahvistusta ja perusteluita.

Iltalenkillä huomasin myös yhden positiivisen jutun, joka on nyt tullut jääkauden seurauksena. Meitä vastaan tuli joku isompi koira (ehkä rotikka), joka alkoi ärähdellä kohdallamme. Yoda vastasi kerran, mutta ärähdettyäni sille se lopetti heti. Vastaantuleva koira jatkoi pärinäänsä ohituksen ajan :) Aika hyvin mielestäni!

Tiistaiaamuna tapaamme Emilian ja katsotaan mitä hän Yodan käyttäytymisestä nyt sanoo ja minkälaisia ohjeita ja harjoitteita teemme ja saamme. Toivon ainakin, että jääkausi loppuisi... Ai niin, melkein unohdin kertoa yhden hupipalan, joka oli sattunut kuluneen viikon aikana :) Yoda oli yksin ollessaan päässyt käsiksi silmälaseihini ja hieman muokannut niitä uuteen uskoon ;) Sankojen päitä oli jyrsitty, toista enemmän ja toista vähän vähemmän... Lisäksi linssit olivat olleet ilmeisesti likaiset, kun niitä oli selkeästi yritetty puhdistaa... Joopajoo... Rillikaupoillekin pitäisi siis tämän seurauksena mennä! Mua vaan lähinnä nauratti kun ne löysin, vaikka kallista lystiä se nyt oli kyllä pitänyt...

No mutta, jääkauden keskelle mahtuu myös hienoja uutisia ja saavutuksia: Yoda oli Turun elonäyttelyssä JUN ERI1 PN1 SERT VSP! Eka serti siis plakkarissa :)