Katastrofaalinen alkeiskurssin päätöskisa... :)

Tänään oli siis se kauan odotettu alkeiskurssin päätöskisa. Lähtötilanne oli hieman jännä; emme olleet tehneet kovinkaan pitkiä radanpätkiä, eikä niissä ollut koskaan ennen yhdistetty muutakuin hyppyjä ja putkia... Ja nyt radalla 14 estettä ja mukana puomi, kepit ja rengas.

Meidät arvottiin aloittamaan kisa ja hmm.. siitähän se sitten lähti. Yoda jäi lähtöön tosi hyvin, mutta toisena esteenä oli heti rengas, joka tuotti ensimmäiset ongelmat. Selviydyttiin parin uusintayrityksen (ja haistelureissun) jälkeen eteenpäin ja päästiin kepeille, jotka sujuikin yllättävän hyvin (meinasin ensin jättää ne tekemättä, kun ovat olleet vähän hankalat). Välissä tuli taas jotain epämääräistä sähellystä, mutta puomille asti kaikki vielä ok. Siitähän jostain se riemu sitten alkoi... En osaa sanoa, missä taas oli vika, mutta lopputulema oli se, että koirani haisteli maata ja vähät välitti käskyistäni ("EI" - "tänne", millään ei mitään vaikutusta). Jonka seurauksena jätin kaksi viimeistä estettä tekemättä, kun meni hermot siihen kissa ja hiiri -leikkiin. Kyllä harmitti, ei siksi, että rata meni mönkään vaan siksi, että jo hetken ajattelin kaiken sen Yodan kanssa tehdyn työn valuneen hukkaan (ja että ollaan jossakin nyt kotona epäonnistuttu ja että tarvitaan taas jääkausi jne..). Kaikenlaista ajatusta kävi mielessä ja ennen kaikkea pettymystä ja turhautumista. Todella epäonnistunut olo, ei agilityssä vaan ylipäätään tässä koiran koulutuksessa.

Saimme kuitenkin vielä kaikki ottaa radan uudelleen ja tällä kertaa se sujuikin jo oikein mallikkaasti. Otin vielä lopussa pari lyhyttä pätkää radan varrelta ja nekin onnistuivat vanhaan tapaan, joten ehkei syytä sittenkään huoleen (ainakaan niin suureen). :)

Mietin vielä paljon, mitä olisi pitänyt tehdä toisin ekalla radalla... 1. Palkata 2. Ohjata . ennen kaikkea palkata. Eihän se koira voinut (kai) ymmärtää mikä juttu tämä nyt on, kun ei tälläistä ole koskaan harjoiteltu. Lisäksi jännitin varmasti itse ainakin vähän ja toimin tasan tarkkaan eri lailla, kuin yleensä treeneissä... Joten, ihmekkös tuo. Noh, emme todella olleet ainoat, joilla oli tavallista enemmän vaikeuksia... Niin ne koirat vaan reagoi muuttuneisiin tilanteisiin :) Ja tästähän sitä taas oppi... Vaikkakin, tuntuu taas siltä, että on niin paljon opittavaa näistä koirista...

Onneksi tein vielä lopussa uuden radan, jotten vaipunut täysin epätoivon partaalle. Loppuviimein jäi kuitenkin hyvä fiilis ja huomenna alkaa kääkkäagilityvuorot! Jee!! :)