lauantai 16. tammikuuta 2010

Epätoivoa ja tuskastumisia...

Kulunut viikko on ollut raskas. Niin kaameen raskas, että on vaan tuntunut siltä, että kaikki menee pieleen - ainakin näitten koirien kanssa.

Agility ei meinannut kulkea keskiviikkona - tai noh, olisi varmaan kulkenut, mutta kun olin taas päättänyt jättää namit pois ja palkata lelulla. Sehän ei ollut keskiviikon juttu. Kärähti hermot totaalisesti ja hyvä etten ruvennu itkemään. Noh, loppua kohden parani - tosin vain ja ainoastaan niiden namien ansiosta. Namit nähtyään alkoi Yodan mielenkiinto herätä ja se tarjosi kaikenlaisia juttuja (kuten maahanmenoa, kylmässä hiekkapohjaisessa hallissa!?) ja teki sivulletulojakin hyvin. Ehkä se onkin nyt syttynyt enemmän siihen TOKOon ;) Jos nyt jotain hyvää pitää mainita (pystyn sentään siihen ;)) niin vikan kerran päästiin tosi hyvin aidalta kepeille! Toisenkin jutun keksin, nimittäin sen, että Yoda oli TOSI innoissaan, kun lähdettiin ekalle radalle... MUTTA, eipä aikaakaan, kun se jo löysi taas jonkun mehukkaan hajun (olikin ehkä innoissaan siitä, että pääsi jäljestämään?)... ja toisen kerran... ja kolmannen... ja NAPS! Minnalta paloi hermot!

Aiemmin viikolla kiristyivät hermot, kun Yoda ei osannut taas käyttäytyä lenkillä. Rähähteli vastaantuleville koirille... Olisin voinut tehdä siitä rukkaset samantien, mutta hukkaan olisi mennyt, kun olisi saatu pienestä koirasta vain yksi kinnas. Kuriin ja nuhteeseen vaan koko rakki taas! Tuntuu tosi vaikealta välillä tasapainotella sillä rajalla, että mikä on Yodalle liikaa. Liikaa huomiota, liikaa sitä ja tätä...

Kiristääkiristää, jonkin kyllä se jo hiukan on (onneksi) alkanut helpottamaan... :) Pitää varmaan tehä vaan sitä TOKOa, kun siitä tulee aina niin hyvä mieli. Miksi? Kun ei mulla oo mitään odotuksia sen suhteen... ;) Siinäpä ois sitä ajateltavaa mulle itelleni...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti