SuperSunnuntai :)

Olin pikavisiitillä Turussa - yksin. Jätin varmuuden vuoksi koirat vielä kotiin, vaikka yskänoireet ovatkin jo olleet poissa tovin. Ansku ehdotti, että mentäisiin hallille ja minä saisin treenikaveriksi Hepun :) Heppu on jo kokenut konkari (mm. SM-08 sij.10) ja olikin oikein oivallinen opetusmestari minulle, joka olen vielä lajissa täysin amatööritasolla. Ansku suunnitteli kaksi rataa, joissa oli ihan riittävästi haastetta ;) Oli huippua (Huippu-Hepun kanssa;)), kun sai keskittyä enemmän omaan ohjaamiseen ja vähemmän koiraan, se kun tulee ja menee mukana, toisin kuin Yoda-koira (joka tulee, jos huvittaa ja meneekin välillä ihan mihin huvittaa). Ja mennä koiran kanssa, joka ei vedä hernettä nenuun, vaikka ohjaaja olisikin vähän puusilmä ja tekisi virheitä (toisin kuin Yoda-koira). Heppu parka kyllä katseli välillä anovasti Anskua, kuin kysyäkseen, "Voisitko sä äiskä jo mennä mun kanssa?!!"... Tässä vähän videoita tämän päivän treeneistä!





Saattaisi helpottaa, jos tietäisin edes itse mihin ollaan menossa... :D

Anskun ja Svingin menoa oli taas ihana katsoa. Svingi on vielä niin pieni pentunen, mutta menee jo niin kovin taitavasti, vau! Ansku on ehdottomasti mun idoli näissä koirajutuissa. Anskulla ja koirilla on aina niin hauskaa yhdessä ja sen jos minkä mä haluaisin oppia myös itselleni. Ei sillä, etteikö mullakin olisi kivaa Yodan kanssa, mutta mä vaadin siltä ihan kauheesti ja pikkujutut on kamalan suuria virheitä mun mielestä... Tänään mun epäilykset heräsivät taas uudelleen asiaan, jota olen kyllä epäillyt jo aiemmin; me saatetaan treenata liian vaikeita juttuja todelliseen tasoomme nähden...

Meillä (siis mulla) onkin nyt tälle vuodelle yks tärkeä tavoite ja se on sen hauskuuden ja iloisuuden löytäminen. Siis se, että mä oikeesti hymyilen ja nauran, kun mä treenaan. Ei tän agilityn pitäisi olla sen vakavampaa puuhaa kuin TOKOkaan... Melkein tekisi miele tyhjentää tälle vuodelle JO suunnittelemani agilityn kilpailukalenteri (siis mulle ja Yodalle) ja yrittää treenata ihan täysin ilman kisatavoitteita tai mitään odotuksia... Kuten TOKOn kanssa tällä hetkellä mennään. Mutta, taidan tuntea itseni siinä määrin, että vaikeaa se tälläiselle kilpailuhenkiselle ja koko ikänsä kilpailulajeja harrastaneelle on! *Huokaus* On niin kova hinku jo itsekin päästä kisaamaan (siis agilityä nimenomaan)! Toivon tänään taas oppineeni jotain lisää iloisuudesta ja hauskanpidosta ja siitä, että ei se treenaaminen ole niin vakavaa ja virheitäkin tapahtuu, mutta so what!?

Kiitos Ansku Hepun lainasta, videoista ja ennen kaikkea koko SuperSunnuntaipäivästä! :)